17.11. vietetään itsemurhan tehneiden muistopäivää

Sateenkaarierityistä osaamista ja tukea tulee lisätä, jotta ketään ei menetettäisi.

17.11. vietetään itsemurhan tehneiden muistopäivää. Mielenterveyden haasteet ja itsemurhan riski on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä moninkertainen valtaväestöön verrattuna. Homo-, bi- ja transfobinen syrjintä ja näiden kuormitus mielelle voi olla liikaa ilman riittävää apua ja tukea.

Helsinki Pride -yhteisö ja muut sateenkaarijärjestöt ovat viime vuosina saaneet vahvistusta ammatillisten tukipalveluiden kehittämiseksi niin yhdistysten omissa palveluissa kuin lisätäkseen viranomaisten ja muiden palvelun tuottajien osaamista. Olemme muutamissa vuosissa nähneet kasvua järjestöjen kohdennetuissa tukipalveluissa ja saamme kasvavissa määrin pyyntöjä koulutuksille ja konsultoinnille sosiaali-, terveys- ja nuorisoalan toimijoilta. Kunnat ja valtion virkamiehet tuovat entistä enemmän esille yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksiä, ihmisoikeudet ja feminismi on noussut poliittisen keskustelun keskiöön.

Suunta on oikea. Muutosta parempaan tapahtuu ja sillä on vaikutusta.

Taidemaalaus sateenkaaren väreissä

Aiemmin tällä Helsingin Sanomat uutisoi siitä, että Suomi sai ensimmäistä kertaa tuomion ihmisoikeussopimuksen ydinartiklojen rikkomisesta.

Suomi rikkoi Euroopan ihmisoikeussopimusta palauttamalla joulukuussa 2017 Irakiin turvapaikanhakijan, joka tapettiin kolme viikkoa paluun jälkeen. Tuomioista ollaan järkyttyneitä ja syystäkin. Kuolemaan lähettäminen ei vastaa kuvaa siitä Suomesta, jonka haluaisimme nähdä ja olevan todellinen. Mutta se on.

Pelko kuolemaan lähettämisestä näkyy turvapaikanhakijoiden ja pakolaistaustaisten Together-työssämme. Kielteiset päätökset ovat surullista arkipäivää meille työntekijöille, asiakkaille ne tuntuvat lopun aluilta.

Kerromme, että hakemusten käsittelyt ovat nykyään sellaisia, että viranomaiset antavat usein ensiksi negatiivisen päätöksen ja käsittely etenee valituksella hallinto-oikeuteen. Prosessi on kaikin tasoin kuluttava, asiakkaallemme erityisesti henkisesti. Valtaosa tukityömme asiakkaista saa pitkittyneen ja kuluttavan prosessin jälkeen turvan, mutta tämä ei ole lainkaan itsestään selvyys.

Joillekin turvapaikkaprosessi negatiivisilla päätöksillä on ollut liian kuluttava. Kun viranomainen jonka tulisi heille tarjota turvaa ei usko heidän identiteettiään ja kokemuksia, on vähän jäljellä. Osa saattaa ottaa vastaan niin kutsutun ”vapaaehtoisen paluun”, jotkut lopettavat matkansa täällä.

Vuonna 2016 jouduimme jättämään hyvästit yhdelle Together-toiminnan jäsenelle ja järjestämään oman työhistoriani ensimmäisen muistotilaisuuden. Noin 20-vuotias Lähi-idästä saapunut, englantia itseoppineena sujuvasti puhuva, hauska ja empaattinen nuori ei jaksanut enää. Epävarmuus päätöksestä, traumaattiset kokemukset ja vielä Suomessa jatkuneet syrjinnän kokemukset veivät voimat, tarjolla ollut tuki ei ollut riittävä.

En voinut vuonna 2016 ja voi vieläkään kertoa varmuutena minulta kysyvälle turvapaikanhakijalle, että hän tulee samaan positiivisen päätöksen ja turvan Suomesta.

Kerron, että teemme kaikkemme häntä tukeaksemme ja että aina löytyy mahdollisuuksia, vaikka mahdollisuudet ovat vähissä. Pyrimme vahvistamaan uskoa tulevaisuuteen epävarmuudesta tai jopa epätodennäköisyydestä huolimatta. Sillä jos menetämme uskon tulevaan, ei ole juuri mitään jäljellä.