26.10. vietetään Intersukupuolisuuden päivää

Intersukupuolisten ihmisten ihmisoikeudet ja hyvä hoito on taattava - näiden tulisi kulkea käsi kädessä. Nyt näin ei yksiselitteisesti tapahdu.

Tänään 26.10. on Intersex Awareness Day, Intersukupuolisuuden päivä.

Intersukupuolisten ihmisten ihmisoikeudet ja hyvä hoito on taattava – näiden tulisi kulkea käsi kädessä.
Nyt näin ei yksiselitteisesti tapahdu.

Tikli Oikarinen teki Oikeusministeriön pyynnöstä hienon selvityksen intersukupuolisten ihmisten oikeuksista ja kokemuksista terveydenhuollossa ja yhteiskunnassa. ”Ei tietoa eikä vaihtoehtoja Selvitys intersukupuolisten ihmisten oikeuksista ja kokemuksista” julkaistiin tämän vuoden helmikuussa.

Nostan sieltä yhteenvedosta ja suosituksista esiin seuraavan pitkähkön lainauksen, mutta joka kuvaa hyvin yhtä näkökulmaa ja sitä, miksi tämä asia on merkityksellinen.

 

”Selvityksen osallistujilla oli kokemuksia erilaisista intersukupuolisuuteen liittyvistä terveydenhuollon toimenpiteistä, kuten sukupuolipiirteiden tutkimuksista, lääkityksistä, leikkauksista ja muista toimenpiteistä.

Vastaajilla kokemukset olivat hyvin erilaisia. Kaikilla vastaajilla oli sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia hoidoista. Heidän kokemuksensa painottuivat kuitenkin selkeästi joko positiivisiksi tai negatiivisiksi. Siihen, oliko vastaajan kokemus positiivinen vai negatiivinen vaikutti olennaisesti kaksi asiaa. Ensin, oliko tehdylle toimenpiteelle ollut selkeästi terveyteen liittyvä peruste. Toiseksi, oliko vastaaja saanut osallistua hoitoa koskevaan päätöksentekoon.

Vastaajien negatiiviset kokemukset terveydenhuollosta liittyivät tilanteisiin, joissa he kokivat erityisesti lapsena tulleensa kohdelluiksi ikään kuin heidän tunteillaan ja kokemuksilla ei olisi mitään merkitystä. Sekä intersukupuoliset vastaajat että intersukupuolisten lasten vanhemmat kertoivat, että heitä oli kohdeltu eri tavoin epäasiallisesti ja asenteellisesti. Erilaisista hoitovaihtoehdoista ei esimerkiksi ollut keskusteltu heidän kanssaan vaan hoitotoimenpiteet oli vain ”ilmoitettu” heille, heitä oli pyritty painostamaan hoitoihin suostumiseen tai heille oli tehty toimenpiteitä ilman, että niistä oli kerrottu heille etukäteen. Useiden vastaajien kokemuksia terveydenhuollosta ympäröi vaihtoehdottomuuden, salailun, painostuksen ja pakon tunnelma. Keskeistä negatiiviselle kokemukselle oli siis se, ettei vastaaja ollut saanut mahdollisuutta osallistua omaa tai lapsensa hoitoa koskevaan päätöksentekoon. Negatiivisiin kokemuksiin liittyi myös olennaisesti se, että hoidoille ei ollut selkeää terveydellistä perustetta.

Vastaajien raportoimia terveydenhuollon toimenpiteiden negatiivisia vaikutuksia olivat traumatisoivat kokemukset siitä, että he ja heidän kehonsa olivat jollain tapaa viallisia ja puutteellisia, erilaiset fyysiset kivut, psyykkisen hyvinvoinnin ongelmat (mm. itsetuhoisuus, masennus, ahdistus, paniikkihäiriöt, dissosiaatiohäiriöt), vääränlaisen hormonihoidon aiheuttaman ongelmat (mm. kehodysforia, huomattava lihominen), stigmatisoituminen sekä salailun, häpeän ja nolouden tunteet. Tahdonvastaisia sukupuolipiirteitä muokkaavia leikkauksia lapsuudessaan läpikäyneet vastaajat kuvasivat kokemuksiaan seksuaaliseksi väkivallaksi ja seksuaaliseksi hyväksikäytöksi.”

 

Uusin hallitusohjelma sisältää ensimmäistä kertaa maininnan intersukupuolisten ihmisten asioihin vaikuttamisesta. Paljon on työtä vielä edessä, mutta toisaalta juna on jo liikkeellä.

 

Lue ”Ei tietoa eikä vaihtoehtoja; Selvitys intersukupuolisten ihmisten oikeuksista ja kokemuksista”: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161410