Poltettu Pride-lippu ei tuo kunniaa kenellekään

English below

 

”Kansallismieliset nuoret” varastivat ja polttivat sateenkaarilipun, joka liehui Pride Housemme Kansallismuseon salossa alkuperäisen Helsinki Pride -viikon aikana.

Uusi lippu nostettiin pian salkoon, mutta tekoa emme voi sivuuttaa. Pride-lipun poltto, ja lähes camp-henkinen kuvaus siitä tehdyssä videossa ei ole huvittavaa, vaan ainoastaan surullista ja tuomittavaa.

Homo- ja transfobiaan perustuva vihateko ryhmältä, joka on myös täysin rasistinen, on muistutus siitä, miksi meidän täytyy pystyä seisomaan yhdessä kaikkea syrjintää, vihapuhetta ja ihmisarvoa heikentäviä tekoja vastaan.

Tekijöille, niin kutsutuille kansallismielisille, toivoisin voivani kertoa siitä, että isovanhempani ovat sotineet, hoitaneet ja nostaneet tätä maata jaloilleen. Pride-liput eivät ole heiltä pois, vaan ennemminkin perintöä.

Vahvana isovahempieni tarinoissa sodasta ja ajasta sen jälkeen oli suru menetyksistä, virheistä oppiminen ja lähimmäisen, vieraankin, rakkaudesta.

Historiamme ei ole pelkkää ylpeyden aihetta, mutta tehdyistä virheistä on voitu oppia. Henkilökohtaisesti pidän isovanhempieni ikäryhmää ja heidän jakamia elämänkokemuksia yhtenä arvokkaimmista opeista elämääni.

Näiden oppien pohjalta – jos joku täällä toiminnallaan turmelee kansallishistoriaa tai veteraanien muistoa, se ei ole todellakaan ole Pride ja sateenkaariliput.

 

***

The ”Nationalist Youth” stole and burned a rainbow flag from the National Museum, our Pride House, pole during this original Helsinki Pride week.

A new flag was soon raised in the pole, but we cannot ignore the act. The burning of the Pride flag, and the almost camp-like filming in the video made of it, is not amusing, but only sad and condemendes.

 

Homophobic and transphobic hatred from a group that is also completely racist, is a reminder of why we need to be able to stand together against all acts of discrimination, hate speech and degrading dignity.

To the perpetrators, the so-called nationalists, I would like to be able to tell that my grandparents have fought, cared for and lifted this land to their feet.

Pride flags are not anything away from them, but more like legacy from them.

Strong in my grandparents stories of war and the time after it was the grief of loss, learning from mistakes, and the love of a neighbor, even a stranger.

Our history is not just a matters to be proud of, but lessons can been learned from the mistakes made. Personally, I consider the age group of my grandparents and the life experiences they share as one of the most valuable lessons in my life.

Based on these lessons – if someone here by their actions corrupts our  national history or the memory of veterans, it’s certainly not Pride and the Rainbow Flags.