Olen ylpeä erilaisuudestani

Otan sydän onnesta läikähtäen, suurena kunniana vastaan toimimisen yhtenä Pride-viikon 2019 kummeista.
Helsinki Pride -yhteisön toiminnanjohtaja Aaro pyysi minua miettimään ja kirjoittamaan  siitä, mitä Pride minulle merkitsee.

Pride tarkoittaa ylpeyttä. Olen ylpeä minuudestani.
Olen ylpeä erilaisuudestani.
Olen ylpeä sateenkaariyhteisön yhteisöllisyydestä (silloin kun se hyväksyy myös kaikki vähemmistön vähemmistöt) ja kohtelee myös minua tasavertaisesti.

Olen ylpeä siitä, että

1) olen

2) saan olla osa sateenkaariyhteisöä.

Vaikka nykyään elän miehen kanssa, en silti halua tulla määritetyksi heteroksi, vaan aina tilanteen tullen tuon esiin sen, että kuulun sateenkaariyhteisöön.

 

Vuodesta 2016 minulla on ollut kunnia ohjata vapaaehtoisena Kahden Vähemmistön Väen (KVV) tapaamisia, jotka ovat nimensä mukaisesti avoimia tapaamisia sekä vammaisille ja/tai pitkäaikaissairaille että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluville. Tapaamisissa toteutuu vertaistuki moneen vähemmistöön kuuluvien ihmisten kesken.

Tänä vuonna aktivoiduin jälleen Pride-vapaaehtoiseksi. Reilu 10v sitten vapaaehtoistoimintani kallistui vahvasti esteettömyys ”aivopesuun”.

Tänä päivänä sitä ei tarvitse enää tehdä niin paljoa. Helsinki Pride -yhteisön hallitus, työntekijät sekä Pride-perhe ymmärtävät jo sen, että osa heidän jäsenistään käyttää liikumisen apuvälineitä eikä pääse osallistumaan liikuntaesteellisiin paikkoihin. Toki tätä helpottaa myös yhdistyksen toiminnan ja resurssin kehittyminen. On helpompi valita esteettömiä tapahtumapaikkoja, kun niistä on varaa maksaa tai niitä mahdollistaa uudet kumppanit, jotka tukevat Helsinki Pride -yhteisön ihmisoikeustyötä.

 

Lisää näkyvyyttä transihmisille -artikkelissa Kelet kertoi Pride kulkueesta:
”Mä kävelin viime vuonna siellä, olin ainoa poc-transnainen siinä rekkojen keskellä. Se oli outoa, mutta mulla oli silti hyvä olla. Toivon, että mun näkyminen siellä saisi lisää mun kaltaisia mukaan”.

Minustakin tuntuu joskus samalta, että olen ainoa. Vaikka tiedän etten todellakaan ole.

Toivottavasti moni vammainen, pitkäaikaissairas, jollakin tavalla erilainen, lähtisi mukaan Pride kulkueeseen itsensä, ehkä myös vähän meidän muiden vuoksi, ja tuntisi olonsa kotoisaksi tässä sateenkaariperheessä.

Minä yritän omalta osaltani tehdä tietä helpommaksi kulkea kahden vähemmistön väelle ja kaikelle erilaisuudelle. Me ollaan kaikki yhtä ihania ja hyväksyttäviä juuri sellaisena kuin me jokainen ollaan.

Ja vaikka ei Pride-viikkoon tai kulkueeseen tulisikaan, toivon että mahdollisimman moni ketä KVV-toiminnan teemat mahdollisesti koskettavat, löytäisivät mukaan toimintaan. Sateenkaariperhe on saatavilla myös Pride -viikon jälkeen.

 

 

Raila Riikonen on seksuaalikasvattaja, kouluttaja ja tekee töitä vammaisten seksuaalioikeuksien toteutumisen puolesta. Raila ohjaa myös Helsinki Pride -yhteisön Kahden Vähemmistön Väen -toimintaa, järjestäen tapaamisia vammaisille ja/tai pitkäaikaissairaille että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluville.