Anti-gender viittaa ryhmittymiin ihmisiä ja ajattelutapoja, jotka vastustavat sukupuolten tasa-arvoisuutta, seksuaalioikeuksia, sekä lhbtiq+ -ihmisten oikeuksia. Anti-gender liikehdinnästä puhutaan silloin, kun kyse on järjestäytyneestä toiminnasta, joka pyrkii estämään tasa-arvon edistämistä ja romuttamaan jo saavutettuja oikeuksia.

Anti-gender -liike pyrkii viestinnässään luomaan uhkakuvia, vetoamaan huolestuneisiin kansalaisiin ja lietsomaan paniikkia. Väitteet eivät perustu luotettavaan tietoon, mutta voivat kuulostaa vakuuttavilta. Toimijat saattavat vedota esimerkiksi jokaisen vanhemman huoleen lapsesta ja näin pyrkiä herättämään tunteita vastaanottajassa.

Liikehdinnän päämääränä on koventaa julkisuudessa käytettyä retoriikkaa vastustamiensa asioiden suhteen, ja rapauttaa jo saavutettuja oikeuksia. Muun muassa oikeus aborttiin, tasa-arvoiseen avioliittoon ja itsemääräämisoikeuteen ovat toimijoiden vastustamia asioita. 

Anti-gender -retoriikka vetoaa monenlaisiin konservatiivisiin toimijoihin. Naisjärjestöjen Keskusliiton mukaan liikkeen juuret ovat katolisessa kirkossa, jonka edustajat vastustivat 1990-luvulla gender-sanan käyttöä YK:n Pekingin julistuksen yhteydessä. Tämän seurauksena yhdenvertaisuuden edistämisen vastustajat Vatikaanin johdolla alkoivat vastustamaan niin sanottua “gender-ideologiaa” – ilman todisteita sen olemassaolosta. Taustalla vaikuttavat myös myös muun muassa eri uskonnollisten ja poliittisten liikkeiden naisvihamielisyys sekä nationalismin nousu.

Liikehdintää tukevat konservatiiviset tahot, joilla on huomattavat taloudelliset resurssit. Vuonna 2021 ilmestyneen Tip of the Iceberg -raportin mukaan anti-genderiä rahoitettiin 707.2 miljoonalla USA:n dollarilla. Rahavirrat olivat peräisin Euroopasta, Venäjältä ja Yhdysvalloista. Vuotuinen anti-gender toiminnan rahoitus on Euroopassa nelinkertaistunut vuosien 2009-2018 aikana.

Valtioneuvosto toteaa ihmisoikeuspoliittisessa selonteossaan, että “–anti-gender -liikehdintä on yhä järjestäytyneempää, aloitteellisempaa ja runsaammin rahoitettua. Kyse ei ole vain vastareaktiosta vaan pyrkimyksestä muuttaa tasa-arvon sekä yhdenvertaisuuden perustana olevaa sopimusjärjestelmää. Ilmiö on nähtävissä myös EU:n alueella.” 

 

Iskut vähemmistöjä vastaan

Eri puolilla maailmaa on nähty suuri määrä ihmisoikeusvastaisia lakialoitteita ja ulostuloja. Esimerkiksi Yhdysvalloissa lhbtiq+ -vastaisia lakialoitteita on laadittu satoja, Slovakia pyrki estämään sukupuolen korjausprosessin ja useissa Afrikan maissa vähemmistöt on ajettu ahtaalle. Lakialoitteiden päämääränä on huonontaa vähemmistöjen asemaa ja kumota saavutetut edut. 

Politiikassa anti-gender -toimijat pyrkivät hankaloittamaan päätöksentekoa muun muassa viivästyttämällä lakihankkeita. Tätä on nähty myös Suomessa esimerkiksi translakiuudistuksen yhteydessä, kun tietyt toimijat pyrkivät valiokuntalähetteillä vesittämään lakiuudistusta. 

Osa lakialoitteista asettaa sateenkaari-ihmiset suoraan hengenvaaraan ja loput kaventavat vähemmistöjen oikeuksia niin, että se alentaa hyvinvointia merkittävästi. Lisäksi viime vuosi oli Euroopassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille väkivaltaisin kymmeneen vuoteen. 

 

Mitä antigender -liike tarkoittaa sateenkaariaktivismin näkökulmasta

Sateenkaariaktivistien tulee vastata anti-genderisteille tarjoamalla ajantasaista ja tutkittua tietoa. Voimme kysyä, mitä tapahtuisi, jos uhkaa ei olisikaan ja työ yhdenvertaisuuden puolesta hyödyttäisikin kaikkia? Tasavertaiset ihmisoikeudet turvaavat jokaisen yksilön selustan ja sellainen yhteiskunta, joka pitää huolta myös vähemmistöistä ja osoittaa solidaarisuutta haavoittuvassa asemassa oleville, hyödyttää myös enemmistöä.

Tarvitsemme johdonmukaista poliittista tahtotilaa ja konkreettisia toimia. Suomen ja muiden ihmisoikeuksia kunnioittavien maiden tulee asettua vankasti anti-gender -toimijoita vastaan ja yhteisenä rintamana puolustaa naisten ja vähemmistöjen oikeuksia. Sateenkaari-ihmisten oikeuksia puolustavasta lainsäädännöstä tulee pitää kiinni. Askelia taaksepäin ei saa ottaa. Lisäksi meidän tulee parantaa translain uudistuksen ulkopuolelle jääneiden intersukupuolisten, muunsukupuolisten, sekä translasten ja -nuorten oikeuksia. 

Sateenkaariaktivistien ei tule, eikä ole syytäkään lannistua. Luomalla solidaarisuutta lhbtiqa+ -ihmisten ja liittolaisten välille, sekä vaikuttamalla päättäjiin olemme saaneet aikaan edistystä aiemminkin. Suomi nosti tänä vuonna sijoitustaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen kattojärjestö ILGA Europe:n ihmisoikeusvertailussa 12. sijalta 6. sijalle. Sijoitusta nosti translain uudistuksen läpimeneminen, joka oli sateenkaariaktivistien vuosien työn tulos. Tämä oli kuitenkin vain yksi parannus, joten sateenkaariaktivismia tarvitaan jatkossakin.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu lausui 17.5.2023, että Suomi tarvitsee sateenkaaripoliittisen toimintaohjelman, joka kiinnittäisi huomiota osallisuuteen, työelämäoikeuksiin ja yhdenvertaisuuteen. Lisäksi huomioitaisiin itsemääräämisoikeus ja perheiden monimuotoisuus. Jo yhdenvertaisuuslaki velvoittaa valtiota suojaamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä, mutta tarvitsemme suunnitelmallisuutta, jotta yhdenvertaisuutta voidaan edistää tehokkaasti yli puoluerajojen.