KELET on pian täällä

               

Toimittaja ja ohjaaja Susani Mahadura on seurannut ja kuvannut Keletin elämää viimeiset kaksi vuotta. Siitä on nyt valmistunut dokumentti-elokuva, jonka ensi-ilta on 29.1.2020 DocPoint Helsingissä. Kelet on ensimmäinen kerta Suomessa, kun musta transnainen on päähenkilönä dokumenttielokuvassa. Minkälainen matka Susanilla ja Keletillä on ollut tekemässä dokumenttia? Miia Laine haastattelee ohjaaja-päähenkilö paria heidän ensi-tapaamisesta ja miten dokumentti-elokuva projekti sai alkunsa.

Kelet: “Tää tapahtu just sen jälkeen ku tulin Suomeen.”

Susani: “Me oltiin mun radioohjelma Mahadura & Özberkan:issa ja haluttiin käsitellä translakia, ja mulle tuli sellainen että hetkinen, tästä puuttuu POC* näkökulma.”

Susani sai tietää Keletistä Lolan, Keletin parhaan ystävän kautta, ja pyysi hänet haastatteluun.

Kelet: “Mua pelotti tosi paljon se ajatus puhuu ihmisten edessä. Mut mä menin ja se oli ensimmäinen kerta ku me tavattiin.”

Susani: “Sä jaoit sun tarinan ja se on vieläkin yks meidän tärkeimmistä lähetyksistä. Ja mä muistan että sulla oli seuraavana iltana sun eka ballroom keikka, ja sä kutsuit mut! Sä olit laittautunut niin upeeks, mut mä huomasin että sua jännitti ihan superisti, ja sillä sekunnilla ku sä astuit runwaylle miten sä sytyit, miten sä otit sen tilan haltuun, miten itsevarma sä olit. Se ilta jäi mun mieleen tosi pitkäksi aikaa. Ja mä ajattelin että sun tarinan pitää kertoo isommin.

Kelet: Mulla oli ollut jo sellainen vuosi että mä olin heittäytynyt itteni äärimmäisyyksiin ja olin laittanut itteni tilanteisiin jotka oli ollut mulle tosi epämukavia, ni mä aattelin miks mä en voi jatkaa samaa mallia.

Kelet syntyi ja kasvoi perheensä kanssa Suomessa. Kun Kelet oli teini-ikäinen, he muuttivat Manchesteriin. Siellä Kelet tuli perheelleensä ulos. 19-vuotiaana Kelet palasi yksin takaisin Suomeen.

Kelet: Kun mä tulin Englannista, mä olin pretty much dead, eri ihminen ku mä oon. Mä olin nähny elämän huonoimmat puolet ja mä olin pessimistinen. Mä olin tosi arkaluonteinen ihminen.

Nämä vuodet jotka ovat tallentuneet dokumenttielokuvaan ja kaikkien nähtäviksi, Kelet kutsuu hänen “coming of age”-vuosiksi. Hänen transformaatio ujosta arkaluonteisesta ihmisestä itsevarmaan nuoreen naiseen liittyy myös dokumenttielokuvan prosessiin.

Kelet: “Vaik mä aina vitsailin noista “miltä susta tuntuu” -kysymyksistä, the more you ask, the more sä opit vastaamaan. Tän dokkarin avulla mä oon pystynyt ilmaisee itteäni paremmin.”

Susani: “Me ollaan kaks vuotta istuttu ja pohdittu elämää yhdessä.”

Kelet: “Mul on ollu kaks vuotta terapeutti. Nyt jos mä haluun puhuu jollekki mun pitää maksaa siitä. Oh my god.”

Susani: “Girl, sä voit puhuu mulle silti!”

Dokumentissa Kelet matkustaa ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen Manchesteriin tapaamaan perheensä. Projektin alussa Kelet ei halunnut puhua perhe-asioista.

Susani: Kelet asetti alussa ihan selvät raamit mistä sä haluut puhuu ja mistä sä et halua puhuu. Sen ihmisen rajojen kunnioittaminen on ollut mulle tärkeetä. Et tää on sun näkönen tarina, ja et me syvennytään sun stooriin sun ehdoilla. Ei mun ehdoilla. Tärkeintä on ollut Keletin luottamus.

Kelet: Pari juttuu mitä me ollaan tehty tän projektin aikana on ollut juttuja mille mä oon eka sanonut ei. Esimerkiksi Manchester. Mä olin vaan sellain et hell no, mä en oo menossa sinne, mä en tuu puhuu mun isälle.

Susani: Se oli mahtavaa se itsereflektio joka Keletillä tapahtui, että jossain kohtaa haastatteluissa Kelet alkoi puhua siitä miten sä ymmärrät et sun vanhemmatkin on vaan ihmisii. Sit mulle tuli sellanen – pitäiskö meidän lähtee Manchesteriin? Ja Keletin eka reaktio oli –

Kelet: Susani – dont even dare! Mut kahden viikon pääst me oltiin Manchesterissa. Mä menin sinne, ja nyt mul on mun isän ja parin perheenjäsenen kanssa se tilanne et me ollaan menossa eteenpäin meidän suhteen kaa. Alussa mä olin sellain saatana what did I sign up for, mut nyt ku mä mietin, tää dokkari tuli ihan täydelliseen aikaan.

 

Vaikka elokuva käsittelee vaikeitakin asioita, se on täynnä lämpöä ja toivoa. Susanille on ollut tärkeätä rikkoa stereotyyppeja sukupuolivähemmistöistä ja kertoa tämä tarina uudella tavalla.

Susani: “Tarinat transihmisistä keskittyy tosi paljon siihen korjausprosessiin, tavallaan sellasiin asioihin jotka pistää meidän ajatukset ehkä vääriin paikkoihin. Me ollaan totuttu tosi kapeisiin stereotyyppisiin tarinoihin mitä tulee esim POC:eihin, mitä tulee sukupuolen moninaisuuteen, ja mä halusin rikkoa sen tarinan ja olla sillein et hei haloo, tässä on upee ihminen, nähkää se matka minkä hän on käynyt.”

Kelet -dokumentti kertoo itsensä löytämisestä, unelmien tavoittamisesta ja yhteisöllisyydestä.

Susani: “Se että Kelet on tullut Suomeen, ja Lola on ollut sua vastassa ja se turvaverkko, se on ihan mieletöntä. Mä toivon et tää herättää keskustelua yhteisöllisyydestä, ja mikä merkitys sillä on että meidän ympärillä on ihmisiä jotka rakastaa meitä ja jotka hyväksyy meidät.”

Dokumentin motivaationa on ollut myös näyttää positiivisia esikuvia, niin että nuoret ihmiset voi elää omana itsenä. Kelet itse kärsi siitä, ettei hänellä ollut nuorena trans tai POC-roolimallia, ja hän tunsi itsensä usein yksinäiseksi.

Kelet: “Toivottavasti tää elokuva tulee näkyy monille ihmisille ja tulee kertoo et meil on kaikilla paikka tässä maailmassa.

Susani: “Tarinankertojana mitä mä voin sanoo että jokaisen ihmisen tarina on tärkeä, se on kuulemisen arvoinen. Kaikilla ihmisillä on oikeus vaatia se että sut nähdään oikealla tavalla tässä yhteiskunnassa. Ei stereotypioiden kautta eikä niin että joku määrittelee sen että mikä sun stoori on, jokaisella on oikeus määritellä itse se. Ottakaa se oma tila omilla ehdoilla omiin käsiin.

Kelet muistaa kun hän itse soitti muille transihmisille ja pyysi apua – nyt hänelle soitetaan.

Kelet: “Eilen yks 16-vuotias transtyttö soitti mulle, ja sanoi et hei Kelet, mä halusin vaan puhuu sulle. Mä vaan toivon että that continues to happen. Et ihmiset näkee tän ja tietää mut ja Lolan ja Ofimjan ja osaa tunnistaa että on olemassa ihmisiä jotka käy läpi mitä sä käyt läpi ja you can reach out to me. Se olisi mulle tosi suuri kunnia, jos luottaisi muhun ja sanoisi mulle että Kelet, kerro mulle sun kokemuksista ja miten sä pääsit tähän ja auttaa ihmisiä jotka oli mun tilanteessa. Mun ainoo goal tässä elämässä on elää mun elämä as truthful to myself as I can be, ja jos se inspiroi ihmisiä matkalla, niin absolutely fantastic”

Elokuva on juuri valmistunut, ensi-ilta on 29. tammikuuta. Kelet ja Susani kertoo minkälaista oli vihdoinkin nähdä valmis elokuva –

Kelet: “Alussa se oli tosi vaikee kattoo itteäni, ja mä en pystyny keskittyy mihinkään koska mä olin sellain et oh my god, kuulostaaks mun ääni tolta, käveleks mä tollain, miten ne ihmiset kestää mua. Ja sen jälkeen mul oli vaan itku kokoajan, ku mä mietin että mä puhun näin syvällisiä asioita, ja että ainaki pari sataa, pari tuhatta ihmistä tulee näkee tän, se oli tosi overwhelming se ajatus. Mut nyt mä oon tyytyväinen, let’s go let’s put it out there!”

Susani: “Tottakai mä tiedän sen kaiken materiaalin jonka me ollaan kuvattu kahden vuoden aikana, mut ku mä näin sen teoksena mun edessä, kyl mä oon itkeny tosi paljon. Mä aina laitan Keletille viestiä et ’tajuuksä miten upeelta sä näytät ja miten viisas sä oot ja…’”

Kelet: “Vähän väliä mä saan Susanilt viestin et Kelet sä oot niin upee tajuuksä ja mä oon sillee ok se on kattonu taas sen dokkarin”

Ensi-illan jälkeen Kelet -dokumentti menee Amnesty Finland:in kanssa kaupunkikiertueelle ympäri Suomen.

Kelet: “Mä haluun et se näkyy niin monessa paikassa ku vaan mahdollista. Must tuntuu et tää on sellainen joka saa muut ihmiset näkee trans ihmiset eri tavalla, we’re human too, tiiäksä, et se voi vaihtaa niinku ihmisten näkökulmaa ja mielipiteitä.”

Kelet näytökset DocPointilla on 29.1., 31.1. ja 2.2. ja tulee keväällä YLE:en.

Kaupunkikiertue: Lahti 20.2., Tampere, Turku, Kuopio 1.4., Kokkola

 

*people of colour