Muunsukupuoliset kehot rikkomassa normeja – Haastattelussa valokuvataiteilija ja väitöskirjatutkija Jussi Lautu

Jussi Lautu on valokuvataiteilija ja väitöskirjatutkija, jonka IN/VISIBILITY-projektissa keskiössä ovat muunsukupuolisten henkilöiden omakuvat. Muunsukupuolisten sukupuolikokemus ei vastaa kaksinapaista sukupuoliajattelua, vaan voi olla jotain siltä väliltä, ulkopuolelta tai puuttua kokonaan. Oikeaa tapaa olla muunsukupuolinen ei ole. 

Muunsukupuolisten representaatio valtamediassa on yhä vähäistä. Vähemmistöpositiosta käsin tehty taide, jossa kuvattavat ovat aktiivisessa roolissa, on merkityksellistä, sillä omaehtoinen tekeminen mahdollistaa marginaali-identiteettien representaatiota tavoilla, jotka usein jäävät näkymättömiksi.

Yhdenvertaisuus on ottanut isoja harppauksia eteenpäin, mutta normit sanelevat yhä voimakkaasti, millainen on tavoiteltava keho tai tapa olla olemassa kehossaan. Lhbtiq+ -taiteilijat toimivat myös aktivisteina ja sateenkaarierityisyyden asiantuntijoina muokaten käsitystämme normeista kaikkialla yhteiskunnassa. Kulttuuri on läsnä kaikessa mitä teemme – niinpä kulttuurin muuttuessa muovaantuu koko yhteiskunta. 

Miten kehollisuus näkyy taiteessa ja tutkimuksessa, millainen vaikutus queer-identiteetillä on taiteen tekemiseen, ja millaisia normeja on sateenkaariyhteisön sisällä? Lautu kuvailee, millaiset normit kohdistuvat muunsukupuolisiin kehoihin ja miten niitä voidaan purkaa visuaalisin keinoin.

Miten ajattelet queer-identiteetin vaikuttavan luomistyöhösi?

Se on merkittävä syy siihen, miksi olen päätynyt käsittelemään sukupuolen moninaisuuden teemoja. Valokuvataiteilijana koen merkityksellisenä luoda sellaisia representaatioita, joita itse haluaisin tai olisin halunnut nähdä. Vähemmistöpositio tuo näkyväksi kuvantekemiseen ja sukupuolen esittämiseen liittyviä normeja, jolloin myös niiden purkamiseen on paremmat työkalut.

Miten normit vaikuttavat taiteen tekemiseesi?

Työskentelyni lähtökohta on normien purkamisessa. Teen tällä hetkellä taidetta ja tutkimusta yhdistelevää projektia, jossa muunsukupuoliset osallistujat tekevät avustuksellani omakuvan valokuvastudiossa. Tutkimus tavoittelee nykyisen kaksijakoisen ja häirintää tuottavan sukupuolijärjestelmän muutosta luomalla vaihtoehtoisia tapoja, joilla sukupuolta voidaan esittää visuaalisesti. Kuvausmetodin tarkoituksena on tehdä muunsukupuolisia esittäviä henkilökuvia kuvissa esiintyvien ihmisten omilla ehdoilla.

Projektia suunnitellessani pohdin sekä kuvaustilanteeseen, että henkilökuvaan liittyviä normeja ja etsin keinoja purkaa niitä. Päädyin poistamaan itseni varsinaisesta kuvaustilanteesta ja kuvien valintaprosessista, jotta kuvissa esiintyvillä henkilöillä olisi niissä aktiivinen rooli ja mahdollisimman suuri itsemääräämisoikeus. 

Normit vaikuttavat myös siihen, miten katsoja tulkitsee teossarjan kuvia. Omakuvien nimeämisestä ja teosteksteistä huolimatta olen todennut, että katsoja usein tulkitsee minun taiteilijana ottaneen kuvat vaikka ne ovat kaikki osallistujien itse tekemiä ja valitsemia.

Miten lähestyt kehollisuutta työssäsi?

Olen kiinnostunut näkyvyyden kysymyksistä ja muunsukupuolisuutta esittävän kuvaston normeista. Ruumiiden ulkomuoto on monin tavoin binäärisesti sukupuolittunutta. Etsin tapoja laajentaa muunsukupuolista kehollisuutta tai tarkemmin sitä esittävää kuvastoa niin että se voisi olla tunnistettavaa myös ahtaiden normien ulkopuolella.

Projektissa, jota tällä hetkellä teen, muunsukupuoliset osallistujat voivat itse päättää miten paljon näyttävät kehostaan tai ovatko esimerkiksi liikkeessä vai paikallaan kuvanottohetkellä. Olen pyrkinyt rakentamaan kuvaustilanteen siten että siinä on halutessaan tilaa myös liikkua. Koen että yhteistyöprojektissa on tärkeää ottaa huomioon se, että osallistujilla on myös hyvin moninaisia suhteita omaan ruumiillisuuteensa ja valokuvaprojektin kohdalla siihen miltä oma ruumis näyttää kuvassa. Koska sekä binääriseen sukupuoleen että muunsukupuolisuuteen liittyvät normit vaikuttavat myös suhteeseen omaan kehoon, pyrin projektissa luomaan tilan, joka olisi mahdollisimman vapaa näistä normeista. Siinä muunsukupuolisuus tunnistetaan ehdoitta, riippumatta kehon ulkomuodosta. Osallistujat voivat itse päättää millaisen omakuvan tekevät ja miten kehonsa näyttävät.

Osallistujien kanssa keskustellessa on käynyt ilmi, että osa heistä myös haluaa omakuviinsa sellaista kehollisuutta, joita eivät muuten ole nähneet muunsukupuolisuutta esittävässä kuvastossa.

Millaisia normeja haluaisit rikkoa lhbtiq+ -yhteisön sisällä?

Toivoisin, että yhteisön sisällä ei olisi niin vahvaa vaatimusta olla tunnistettavasti queer tai muunsukupuolinen, koska se mitä pidetään tunnistettavana, on usein melko normatiivista. Myös osa lhbtiq+ -yhteisöstä ylläpitää ahtaita normeja sille, miltä muunsukupuolisuuden pitäisi näyttää. Tähän liittyy usein esimerkiksi vaatimus androgyynistä ulkonäöstä.

Monet androgyynisiksi mielletyt piirteet ovat ennemminkin maskuliinisia tai ainakin feminiinisiksi miellettyjen piirteiden poissaoloa. Vaatimus on vahingollinen etenkin feminiinisemmin presentoiville muunsukupuolisille. Muunsukupuolisten androgyynisen tai sukupuolineutraalin ulkomuodon vaatiminen päätyy vahvistamaan binäärisiä ulkonäkönormeja, koska siihen sisältyy oletus, että miehiksi ja naisiksi identifioituvat myös näyttävät joltain tietyltä, miehet maskuliinisilta ja naiset feminiinisiltä, jolloin muunsukupuolisten on oltava jotain muuta.

On toki ymmärrettävää, että on myös etuoikeus tulla luetuksi cis-sukupuolisena tai heterona. Tämä voi tuntua epäreilulta heistä, joilla ei ole tätä turvaa. Toisaalta jos ei ole tunnistettavasti queer tai muunsukupuolinen joutuu jatkuvasti tulemaan ulos kaapista, mikäli haluaa tulla nähdyksi itsenään. Olen sitä mieltä, että sen sijaan että odotetaan muunsukupuolisten näyttävän joltain tietyltä, olisi parempi pyrkiä laajentamaan ajatusta siitä miltä näyttää tai mitä on olla muunsukupuolinen. Tähän myös omalla taiteellisella työskentelylläni pyrin.

Moninainen representaatio haastaa nykytilan, jossa yhteiskunnan normit sanelevat kenen ja millaista taidetta tehdään näkyväksi. Siksi on tärkeää, että annamme tilaa niille, joita asia koskee. Niinpä aktiivisen osallistumisen mahdollistaminen Jussi Lautun projektissa on erityisen merkityksellistä.

Kuva: Jussi Lautu: IN/VISIBILITY, 28.10.–20.11.2022 Hippolyte Studio, Helsinki. Kuvaaja: Heidi Tirri