Vuosi 2021 pitää sisällään useita merkkipäiviä. On kulunut 50 vuotta siitä, kun homoseksuaalisuus dekriminalisoitiin Suomessa. Seksuaalisten tekojen rangaistavuus poistettiin Suomen rikoslaista vuonna 1971. Hiv-epidemian alusta tuli kesäkuussa kuluneeksi 40 vuotta, ja toimivan hiv-lääkityksen kehityksestä on kulunut 25 vuotta. Vuosikymmenet näiden asioiden ympärillä ovat olleet aikamoista kipuilua ihmisoikeuksien osalta. Millaista edistystä on tapahtunut?
Hivin hoitoa ja toimivan lääkityksen kehittämistä pidetään yhtenä länsimaisen lääketieteen menestystarinoista – eikä suotta. Lääkityksellä on paljon ensiarvoisen tärkeitä vaikutuksia hiv-positiivisen elämään. Toimivan lääkityksen ansiosta hiv-infektiota voidaan pitää kroonisena sairautena, jonka kanssa voi elää täysipainoista elämää. Tehokkaan hoidon myötä hiv-positiivisen ihmisen elinajanodote on sama kuin muulla väestöllä.
Jatkuvan tutkimustyön ja hoidon kehityksen ansiosta voidaan myös varmuudella sanoa, että lääkitty hiv ei tartu. Ensimmäisen kerran asiantuntijat totesivat tämän jo vuonna 2008, ja laajat PARTNER-tutkimukset vahvistivat tiedon vuosina 2016 ja 2019.
Lääkityksen turvin hiv-positiivisen elämä jatkuu – mutta mihin hiviin liittyvä syrjintä johtaa?
Huolimatta hoidon edistysaskeleista oma hiv-tartunta halutaan usein salata. Riski oman tartunnan paljastumiselle voi aiheuttaa suhteettoman suurta pelkoa eivätkä ihmiset voi elää oman kokoista ja näköistä elämää. Hiv-tartunnan salaamiseen liittyvät vahvasti yhteiskunnan stigma, aikansa eläneet ennakkoluulot ja turhat pelot.
Kyselyjen perusteella on todettu, etteivät hiv-negatiiviset halua aloittaa seurustelusuhdetta positiivisen kanssa. Myös rikosoikeudelliset epäkohdat vaikeuttavat hiv-positiivisen elämää. Oikeusjärjestelmä ei vieläkään aina tunnusta tieteen tuloksia, kun kyse on esimerkiksi hiv-tartunnalle altistamisesta.
Suomessa rikosoikeudellinen vastuu hiv-statuksen paljastamisessa ja hivin tartuttamisessa on edelleen epäselvä. Tilanteen epäselvyys aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja huolta hiv-positiivisille, ja niin yleisen suhtautumisen kuin lainsäädännönkin muuttaminen on tarpeellista. Hiv-erityiset lainsäädännön kohdat heikentävät hiv-positiivisten ja hiville erityisen alttiiden ihmisryhmien, kuten sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen sekä seksityöntekijöiden ja huumeita käyttävien ihmisoikeuksia.
Hiv-epidemian 40-vuotias historia on opettanut, että rakenteelliset epäoikeudenmukaisuudet pitävät yllä ei-toivottuja terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Tänä päivänä on selkeää tutkimusnäyttöä siitä, että rankaisevat ja syrjivät lait ja asetukset estävät terveystavoitteiden toteutumisen. Samaan aikaan ne ovat haitallisia yksilöille, yhteisöille, lisäävät stigmaa ja entisestään vahvistavat olemassa olevaa syrjintää.
Hiv nostaa esiin puutteita ihmisoikeuksien toteutumisessa kaikkialla maailmassa. Tästä syystä ihmisoikeustyö, marginaalissa olevien ihmisryhmien aseman parantaminen sekä hyvinvoinnin edistäminen ovat avainasemassa hiv-työn tekemisessä – nyt ja tulevaisuudessa.
–
Blogiartikkelin on kirjoittanut Helsinki Pride 2021 yhteisökumppani Positiiviset ry.
Helsinki Pride -yhteisö ja yhteisökumppanit toivottavat edistyksellistä, turvallista ja maailmaa muuttavaa Pride-viikkoa 2021!