Joidenkin asioiden yhdistäminen on liikaa. Jos venäläisiltä poliitikoilta kysytään, parta ja mekko saman ihmisen yllä on paljon enemmän kuin parta ja mekko: se on sodomiaa, mielisairautta ja moraalin rappiota.
Puhun tietenkin Conchita Wurstin viimevuotisesta euroviisuvoittosta. Kun itävaltalaisen drag-artistin voittoon yhdistyi lisäksi buuaaminen Venäjän edustajille sateenkaarilippujen liehuessa, Venäjällä paloi pinna. Kommunistisen puolueen Valeri Rashkin ehdotti tuohtumuksessaan Venäjän perustavan oman, heteronormia kunnioittavan Eurasiaasin ääni -nimisen laulukilpailun Venäjälle ja sen naapurimaihin.
Provosoituminen ilmeisesti kantaa jonkinlaista hedelmää. Venäjä on kertonut herättävänsä henkiin vuosina 1977-1980 toimineen Intervision-laulukilpailun. Intervisionia pidettiin aikanaan Itä-Euroopan vastineena Euroviisuille. Nykyiseen kilpaan ovat tervetulleita Shanghain yhteistyöjärjestön jäsenmaat ja entiset neuvostotasavallat. Ensimmäinen kisa oli tarkoitus järjestää Sotšissa, Putinin lippulaivakaupungissa jo syksyllä 2014. Kilpaa siirrettiin ensin kevääseen, sitten syksyyn 2015.
Vaikka poliitikot provosoituivat, ei tule unohtaa, että Venäjä on innokas euroviisumaa ja osallistuu kilpaan myös tänä vuonna. Conchita Wurstin pistesaalis Venäjältä oli viisi pistettä, kuudenneksi eniten. Homokammo ja heteroviisut eivät ole kaikkien venäläisten toivelistalla: esimerkiksi sosiaalisessa mediassa naurettiin mekkoon pukeutuneen parrakkaan miehen tuominneille parrakkaille mekkoon pukeutuneille pappismiehille.
Venäjä ei kuitenkaan ole ainoa maa, joka on tuohtumuksissaan päättänyt lähteä ja perustaa oman Euroviisuja jäljittelevän laulukilpailunsa. Vuonna 2013 Turkki ilmoitti jättävänsä Euroviisut kokemansa epäoikeudenmukaisuuden vuoksi. Turkin yleisradioyhtiön mukaan päätöksen taustalla oli pistelaskun muuttaminen ja viiden suuren viisumaan erityisoikeus päästä suoraan finaaliin. Päätös ei ollut lopullinen, mutta Turkkia ei nähdä tämänkään vuoden viisuissa. Turkki perusti tilalle oman Türkvizyon -laulukilpailunsa, johon ovat osallistuneet myös turkinkieliset väestöryhmät lähimaista.
Mitä jos Pertti Kurikan Nimipäivät ei tänä vuonna voitakaan, vaikka toivon sitä niin kovasti? Koetan olla provosoitumatta ja julistamatta sosiaalisessa mediassa tarvetta omalle suomalais-ugrilaiselle laulukilpailulle. Ehkä lievempi versio venäläistyylisestä menneisyyteen katsomisesta helpottaa? Aikana, jolloin Suomi vielä asemoi itsensä idän ja lännen väliin, myös laulukilpailumahdollisuuksia oli tuplasti. Viis siitä, että Vesa-Matti Loirin Huilumies jäi vuoden 1980 Euroviisuissa viimeiseksi – Marion Rungin Hyvästi yö toi Intervisiosta kultaa.
Helsinki Priden ja Nytin euroviisubileissä ei provosoiduta vaan bailataan. Stadin paras kisakatsomo The Circuksessa 23.5.2015. Aina sun pitää osallistua!
Teksti: Anna Heinonen