Tukea ja kohtaamisia tarvitaan nyt ja tulevassa

Tänä keväänä meidän jokaisen arkea on haastettu valtavasti. Poikkeuksellisilla rajoituksilla on pyritty suojaamaan meistä jokaista, ja erityisesti riskiryhmiä. Olosuhteet aiheuttaa monille meistä kokonaisvaltaista huolta. Sitä koetaan omasta sekä läheisten terveydestä että taudin sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista koko yhteiskuntaan.

Koville joutuneen terveydenhuollon lisäksi myös sosiaali- ja nuorisoalan toimijat ovat pyrkineet mukautumaan vaativaan tilanteeseen. Kun fyysinen läheisyys ja kokoontumiset ovat olleet mahdottomia on verkkopohjaisia työkaluja otettu pikaisesti käyttöön monessa tukipalveluita tuottavassa järjestössä, myös meillä Helsinki Pride -yhteisössä. Olemme siirtäneet tuki- ja neuvontapalveluita verkkopohjaisiksi, lisänneet puhelinaikoja sekä läsnäoloa sosiaalisessa mediassa.

Verkkopohjaisessa työssä on paljon mahdollisuuksia, mutta myös haasteensa. Sosiaali- ja nuorisotyön tärkeimpiä työkaluja ovat kohtaaminen ja läsnäololla toisen tukeminen. Nyt niitä voidaan käyttää vain rajallisesti, laitteiden päästä etänä. Turvallisen tilan ja luottamuksellisen suhteen luominen on joskus vaikeampaa etäältä. Yhteyden saaminen vaatii laitteita ja verkkoyhteyksiä, joihin kaikilla asiakkailla ei ole mahdollisuutta. Tukea tarvitseva voi olla tilassa, jossa hän ei pysty puhumaan vapaasti. Omassa kodissa voi olla uhka, kuten perheväkivalta.

Arjen rajoitteet sekä pelko terveydestä ja tulevaisuudesta haastaa jokaisen mielenterveyttä. Ympäristö, tuki jaksamiselle ja tilanteen vaikutukset voivat kuitenkin olla hyvin erilaisia. Yksinäisyyden kokemukset ja hyvinvoinnin haasteet voivat moninkertaistua ilman mahdollisuutta saada apua, päästä avautumaan, nähdä kannustavaa hymyä, saada tukea ja neuvoja vertaisilta ja ammattilaisilta.

Järjestöjen tuottamia palveluita, kuten kriisitukea ja vertaistuellista toimintaa, tarvitaan nyt ja tulevassa entistäkin enemmän. Palveluita mukautetaan ja kehitetään jokaisen hyvinvoinnin tukemiseksi, mutta epävarmuus tulevasta painaa myös järjestöjä. Väheneekö tulevassa järjestöjen resurssit tukityöhön – vai osataanko päätöksenteossa olla säästämättä hyvinvoinnista? Sillä se jos mikä kävisi kalliiksi.

Aaro Horsma on mukana Helsingin Uutisten kolumniringissä. Alkuperäinen kolumni Helsingin Uutisten lehdessä 16.5.2020 ja verkkosivuilla