Vieraskynä: Eino Nurmisto
”On ajan kysymys, milloin ilmiö breikkaa Suomessakin”
Suhtautumiseni työhön eroaa ehkä paljonkin monien muiden suhtautumisesta. Erot selittynevät sillä, että olen oikeastaan aina voinut tehdä töitä, jotka olen kokenut mielekkäiksi ja kiinnostaviksi. Alan valinnoissa on ollut hyvin erilainen henki kuin esimerkiksi vanhemmillani: en esimerkiksi kokenut järkeväksi hakeutua vieraalta ja jopa vastenmieliseltä vaikuttavalle alalle, vaikka sainkin kuulla, että tässä maassa 90 prosenttia ihmisistä joutuu tekemään työtä, josta ei ollenkaan pidä. Ajatus puistatti ja puistattaa edelleen. Alavalinta valokuvauksen ja muun mediasilpun parissa tuntuu kuitenkin edelleen hyvältä ja oikealta valinnalta. Työn, oli ala sitten mikä hyvänsä, on oltava sellaista, minkä parissa viihtyy. Itselleni se on ainakin tällä hetkellä varsin epäsäännöllistä mutta riittävää valokuvaajan työtä yrittäjänä.
Yrittäjänä kuulen ihmettelyä siitä, kuinka haluan ja uskallan olla seksuaalisuuteni kanssa hyvinkin julkisesti esillä. Että onko järkevää niin julkisesti blogata ja esiintyä televisiossa. Että enkö yhtään mieti yrittäjyyttäni valokuvaajana: asiakkaita ja töitä, jotka jäävät julkihomouden takia saamatta.
Ihmetys on kieltämättä tärkeä ja aiheellinen. Mietin nimittäin tällaisia asiakkaita hyvinkin paljon. Jos asiakas on niin homovastainen, että kokee mahdottomaksi ostaa palveluitani, on hyvin todennäköistä, etten minäkään halua työskennellä hänelle. Tilanne olisi molempien osapuolten kannalta todennäköisesti ikävä eikä varmasti johtaisi parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Mutta kuten kaikessa, myös tässä asiassa on kaksi puolta: yhtä tärkeää on miettiä niitä, jotka haluavat palkata homon. Monelle seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvalle ikään kuin samaan joukkueeseen kuuluvan tukeminen voi tuntua hyvältä ja toisaalta helpommaltakin: voi luottaa siihen, ettei joudu suuntautumisensa vuoksi kiusallisesti kohdelluksi tai muuten kyseenalaistetuksi. Se ei ole itsestäänselvää, vaikka niin haluaisikin.
Suuressa maailmassa erilaiset homoystävälliset palvelut pinkkeine rahoineen ovat jo vanha juttu. On vain ajan kysymys, milloin ilmiö breikkaa Suomessakin. Mitä muuta voisi homon yritys olla, kuin homoystävällinen? Eikä homoystävällisyys lopultakaan vaadi kuin pientä erikoistumista: homo(ystävälline)n yritys palvelee sujuvasti myös heteroasiakkaat.
Seksuaalinen suuntautuminen voi siis olla joko hyöty tai haitta, asiakkaasta riippuen. Tärkeimpiä ovat kuitenkin niin yrittämisen kuin yhteiskunnankin kannalta ne, jotka haluavat palkata ihmisen. Joita ei hetkauta tai kiinnosta se, mitä työntekijä työnsä ulkopuolella tekee.
Yrittäjän asiakkuuksien valikoitumista ei kuitenkaan pidä sekoittaa työpaikkoihin ja työelämän homofobiaan. Homofobian suhteen ei pidä taipua, vaan sitä vastaan on käytävä aina. Tätä vääryyttä vastaan ei taistella kukkasin. Yleensä fobioista kärsii eniten foobikko itse. Näin ei kuitenkaan ole homofobian kohdalla. Foobikon ei saa antaa vaikuttaa elämäänsä ja urasuunnitelmiinsa. On siis rohkeasti mentävä eteenpäin, olivat urahaaveet sitten pohjoisessa sanomalehdessä tai lähetystyössä.
Eino Nurmisto on Tämän kylän homopoika-blogin kirjoittaja ja valokuvaaja.
