Vieraskynä: Sami Suhonen

Nykyinen translaki edistää pahoinvointia

Setan tuolloinen puheenjohtaja Tiia Forsström (ent. Aarnipuu) oli Setan edustajana mukana luomassa nykyistä Suomen translakia 2000-luvun alussa. Hän kertoi, että lain huonoista kohdista puhuttaessa joku virkamies oli tokaissut, että ”ette te kaikkea voi saada”. No, siinä laissa ei todellakaan saatu kaikkea, vaikka se tuolloin olikin kansainvälisessä vertailussa hyvä laki.

Tänään laki on kansainvälisessä vertailussa auttamattoman vanha ja syrjivä. Ei ihme, että Suomi on saanut useilta ihmisoikeustoimijoilta moitteet laista. Tuolloin on kuitenkin puututtu vain sterilisaatiopakkoon, mikä selkeästi rikkoo sukupuolen korjauttajien ihmisoikeuksia. Esimerkiksi Maltan uunituore translaki ja Argentiinan translaki kunnioittavat ihmisten itsemääräämisoikeutta toisin kuin Suomen translaki.

Suomen translain mukaan sukupuoli voidaan korjata juridisesti, jos

1) henkilö osoittaa selvityksen, että hän on käynyt läpi transtutkimukset, elänyt tosielämänkokeen ja on lisääntymiskyvytön,
2) hän on täysi-ikäinen,
3) hän ei ole avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa ja
4) hän on Suomen kansalainen tai hänellä on asuinpaikka Suomessa.

Puutun kolmeen ensimmäiseen kohtaan käänteisessä järjestyksessä.

Avioliitostaan tai rekisteröidystä parisuhteestaan juridista sukupuoltaan korjaava henkilö ei joudu pakosti eroamaan. Tämä on kiinni kumppanista: mikäli kumppani allekirjoittaa suostumuksen, muuttuu avioliitto rekisteröidyksi parisuhteeksi ja rekisteröity parisuhde avioliitoksi. Tämä voi olla kriisin paikka riippumatta siitä, mihin suuntaan muutos tapahtuu. Esimerkiksi uskonnollinen ajatus avioliiton pyhyydestä voi olla niin suuri este, että liiton muuttuminen toisen nimiseksi ei vain onnistu. Ongelma kuitenkin poistunee tasa-arvoisen avioliittolain tullessa voimaan.

Täysi-ikäisyys on mielestäni nykyisen translain väkivaltaisin vaatimus. Tutkimusten mukaan oman transsukupuolisuuden ymmärtäminen nuorena lisää muun muassa itsemurhariskiä ja päihteiden väärinkäyttöä. Suuri merkitys on sillä, miten nuoren tai lapsen ympäristö, erityisesti perhe, reagoi. Olisikin äärimmäisen tärkeää, että nuori tai lapsi voisi elää siinä sukupuolessa, jonka kokee omakseen. Nykyisen lain ollessa voimassa alaikäiselle nuorelle kyllä voidaan antaa lääketieteellisiä hoitoja, mutta juridista sukupuoltaan hän ei voi korjata. Tämä lainkohta uhkaa translasten ja -nuorten terveyttä, tulevaisuutta ja henkeä.

Seta ja muut ihmisoikeusjärjestöt vaativat, että juridisen ja lääketieteellisen sukupuolen korjaaminen erotetaan toisistaan ja että ne toteutetaan itsemääräämisoikeutta kunnioittaen. Toisin sanoen juridinen sukupuoli vahvistettaisiin henkilön omasta pyynnöstä. Tämä on keskeinen vaatimus. Jotta tilanne muuttuisi hyväksi, tulisi kuitenkin puuttua myös siihen lääketieteelliseen toimintaan, jota ei määrää laki vaan hoitoasetus ja -käytännöt.

Transtutkimukset tarkoittavat vähintään puoli vuotta, usein vuoden tai kaksi kestäviä raskaita psykiatrisia tutkimuksia, joiden päätteeksi psykiatri päättää, saako henkilö tarvitsemansa transdiagnoosin vai ei. Jos hän ei saa diagnoosia, hän voi hakeutua tutkimuksiin esimerkiksi vuoden tai kahden päästä uudestaan. On henkilöitä, jotka ovat saaneet tarvitsemansa diagnoosin vasta viidennellä kerralla. Jos henkilö saa transsukupuolisuus-diagnoosin, hänellä alkaa vuoden kestävä tosielämänkoe, jonka aikana yleensä voi halutessaan aloittaa hormonihoidot.

Useimmat transihmiset kokevat tutkimusjakson erittäin stressaavaksi. Käytännössä tutkimusyksiöille (HUS ja TAYS) on annettu portinvartijan rooli, jonka päätöksestä on kiinni se, pääseekö henkilö elämään itsenään vai ei. Sukupuolen korjausta tarvitseva henkilö ei saa itse päättää, saako hän tarvitsemansa hoidot, vaan hänen on vakuutettava ensin psykiatrian ammattilaiset, jotka asiasta päättävät. Tässä ei ole kyse tutkimusyksikössä työskentelevien henkilöiden pahantahtoisuudesta, vaan väkivalta on rakenteissa, laissa ja hoitoasetuksessa. Täysi-ikäisten tutkimusyksiköitä on pyritty kehittämään ja tällä hetkellä Transtukipisteen asiakkaat kertovatkin pääsääntöisesti positiivisista kokemuksista tutkimuksissa.

Lääkärit päättävät myös, saako henkilö fyysisiä hoitoja. Riippumatta siitä, puhutaanko hormoneista vai kirurgiasta, jokainen lääkäri tekee oman päätöksensä. Nopeimmillaan koko lääketieteellisestä ruljanssista (tutkimus ja hormonihoidon aloitus ja kirurgia) voi päästä kahdessa vuodessa, mutta pisimmät ajat ovat kymmenen vuoden paikkeilla. Se on pitkä aika odotella ja kuunnella syitä, miksi hoitoja ei voi antaa. Sukupuolen korjauksen viivästyminen tai estyminen altistaa syrjäytymiselle ja myös syrjäyttää.

Parempaa lakia odotellessa

Suomen parempi translaki odottaa jossain tulevaisuudessa, mutta me elämme nyt. Mitä voimme tehdä sukupuoltaan korjauttavien hyvinvoinnin eteen?

Ihmisoikeudet etenevät vain, jos niiden eteen tehdään työtä. Tässä mielessä ihmisoikeuksien puuttumisesta kertominen on jokaisen tehtävä. Yksi toimii järjestössä, toinen puuttuu asiattomaan puheeseen työpaikalla tai koulussa. Jokainen voi tehdä jotain eikä se edellytä, että jokaisen transihmisen tarvitsisi kertoa koko maailmalle sukupuolensa historiastaan. Tärkeää on myös vertaistuki, jota transihmiset antavat toisilleen.

Riippumatta siitä, keitä olemme, mikä seksuaalinen suuntautumisemme on tai mikä on sukupuolemme historia, meillä jokaisella on joitakin etuoikeuksia ja se on ihan ok. Olisi kuitenkin aiheellista olla tietoinen etuoikeuksistaan, jotta ei huomaamattaan saati tahallaan tule polkeneeksi niitä, joilta kyseiset etuoikeudet puuttuvat. Sukupuolivähemmistöjen suhteen se tarkoittaa muun muassa sitä, että emme oleta ihmisen olevan jotain tiettyä sukupuolta, mikäli hän ei ole sitä itse kertonut. Transihmiset usein ihmettelevät sitä, miten vaikeaa on opetella asiallinen tapa puhua ja kirjoittaa sukupuolivähemmistöistä. Esimerkiksi jos et tiedä, oletko cissukupuolinen, voit käydä tarkistamassa sen vaikka osoitteesta http://seta.fi/hlbtiq/.

Viime vuoden upein hlbtiq-tapahtuma ainakin minulle oli Rakkaudenosoitus päivänä, jona eduskunta äänesti tasa-arvoisesta avioliitosta. Oli hienoa olla yksi tuhansista juhlimassa tuota ihmisoikeuksia Suomessa eteenpäin vievää päätöstä. Ehkä jonain päivänä olemme tuhatpäisenä joukkona juhlimassa sukupuolivähemmistöjen oikeutta itse päättää identiteetistään ja kehostaan.

 

Sami Suhonen

Setan Transtukipisteen yhteisötekijä