Varma merkki vuosittain Helsinki Pride -viikon lähestymisestä on se, että Päivi Räsänen satsaa markkinointiin ja siihen tukea löytyy helposti mediasta. Onhan Päivin puheet sen luokan kummitustarinoita, että klikkausten varmuus on taattua ja samoin tuohtumus niistä. Päivistä en kuitenkaan ajatellut kirjoittaa enempää. Hän olisi helppo kohde maalitukselle ja me Helsinki Pride -viikon järjestäjinä emme lähde mukaan manajaisiin tämän enempää. Päivi on vain yksi miljoonista evankelilais-luterilaisen kirkon jäsenistä, olkoonkin että hänen äänensä satuttaa joitakin ja kantaa kauas, mutta vain niin kauas kuin me yhteisönä haluamme ja juuri tämän pidemmälle emme sitä päästä. Me emme anna Päivin sanojen viedä ylpeyttämme.
Helsinki Pride -viikko antaa tilaa niille äänille, jotka nousevat sateenkaarevasta yhteisöstämme. Niille äänille, jotka perään kuuluttavat omaa ja toisten oikeutta olla olemassa seksuaalisena ja sukupuolisena, arvostettuna ja rakastettuna omana itsenään. Me annamme ääntä niille, jotka haluavat kertoa tarinoita tästä maailmasta ja sen väreistä, jotka näkyvät lipuissamme. Me haluamme tarjota liikkeen, johon liittyä ylpeänä ja turvassa.
KIRKKO PRIDESSÄ
Kirkko on ollut mukana jo ensimmäisestä Pridestä lähtien, niin Stonewallissa 50 vuotta sitten, kuin jokaisessa Helsinki Pridessä. Se on ollut mukana joko rinnalla kulkien tai vastaan hangaten. Aina osa yhteisöstämme on kuulunut kirkkoon ja edelleenkin kuuluu. Kirkko puhuessaan itsestään käyttää usein slogania ”kirkko olemme me”. Yhteisömme jäsenet ovat myös kirkko.
Kirkolle on annettu Helsinki Pride -viikon aikana vuosittain tilaa aina sitä mukaa, kun äänen rakkaus momentti on kasvanut ja kunnioitus lisääntynyt. Kirkon erilaiset sateenkaarevat aktiivit ovat kasvavassa määrin toteuttaneet keskustelutilaisuuksia, jumalanpalveluksia ja vertaistapaamisia. Kulkueessa on jo vuosia kannettu mukana ristiä Yhteys-liikkeen toimesta. He ovat ottaneet kuraa vastaan kadun varsien huutelijoilta ja heidät sijoittumisensa kulkueessa on pitänyt huomioida turvallisuutta arvioitaessa.
Tätä samaa monet kirkkoon kuuluvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvat ihmiset ovat joutuneet tekemään usein ilman varsinaista tukea. Etsimään sen paikan kirkossa, mikä olisi turvallisempi ja missä satuttava huutelu ei osu. Se on pakottanut ihmisiä olemaan näkymättömissä ja vähentänyt heidän arvoaan.
Ikävintä on ollut se, että suuri sateenkaareva yhteisömmekään ei ole ollut aina kristityille sateenkaari-ihmisille se turvallinen paikka. Heidän vakaumukselleen on saatettu naureskella ja kuulumista kirkkoon pilkata, jakaa heille yksityisesti tai julkisesti eroa kirkosta postauksia. Emme myöskään me ole aina kyenneet luomaan turvallista tilaa olla sitä mitä on ja ylpeänä.
HALAUS TARPEESEEN
Suomen evankelis-luterilainen kirkko on tänä vuonna halunnut liittyä Helsinki Pride -viikon yhteistyökumppaniksi ja olemme ottaneet heidät lämmöllä mukaan liikkeeseemme. Kirkko on osalle yhteisömme jäsenistä se rakas ja tärkeä paikka ja Helsinki Pride -yhteisö pitää arvossa kirkon pyrkimystä edistää sateenkaarevien ihmisten mahdollisuutta kuulua mukaan turvallisesti. Uskon, että kirkko tuntee omat haasteensa ja toisaalta ajattelen, että kirkko näkee varmasti jotain sellaista, jota voi olla vaikea nähdä muualta käsin.
Monet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat jäävät edelleen vaille vanhempiensa hyväksyntää ja välittämistä, joskus tämä tapahtuu myös uskonnon varjolla. Helsinki Priden -viikon puistojuhlassa lauantaina konttikirkkoon on kutsuttu vanhempia ihmisiä tarjoamaan halausta niille, jotka ovat sitä vaille jääneet. Tässä hankkeessa on hyvä sydän ja hyvää kertoo myös se tieto, ettei varsinaisesti ollut ongelmaa löytää ihmisiä halaamaan vaan paikat täyttyivät välittömästi ja paljon jäi ihmisiä vielä jonoon. Välittäminen ja myötätunto elää vahvana.
EI TILAA HÄPEÄLLE
Häpeän vastakohta on kunnia. Häpäisy ja kunnian vieminen ihmiseltä on ollut ikiaikainen ja sodassakin käytetty julma keino tuhota niin yksilöitä kuin yhteisöjä. Siksi on erityisen tärkeää puuttua kaikkiin niihin yhteisömme ulkopuolella käytäviin puheisiin, joiden tavoitteena on lisätä ihmisten häpeää ja heikentää omanarvontuntoa. Yksi tapa puuttua on rajata tuon puheen tilaa yhteisössämme ja vahvistaa sekä tukea yhteisömme jäseniä silloin, kun syrjivää puhetta kuitenkin kuuluu. Kertoa, ettei kenenkään seksuaalisessa suuntautumisessa, sukupuolessa tai sukupuolen ilmaisussa ole mitään sellaista, joka pitäisi piilottaa katseilta vaan päinvastoin – meillä on oikeus olla itsestämme ylpeitä. Koska ylpeys muuttaa maailmaa!
Juha Kilpiä
Hallituksen puheenjohtaja
Helsinki Pride -yhteisö