Suojelija Aino-Kaisa Pekosen puhe Puistojuhla 2019

Helsinki Pride Puistojuhla 29.6.
Ministeri AinoKaisa Pekonen



Pride-viikosta on vuosien saatossa tullut Suomen suurin ihmisoikeustapahtuma. Olen iloinen siitä, että sain kunnian toimia tänä vuonna Helsinki Priden suojelijana.
Tällä viikolla kotikaupungissani Riihimäellä tehtiin historiaa, kun Suomen toisiksi korkeimpaan lipputankoon kohosi Suomen suurin pride-lippu.
Tällä viikolla myös sosiaali- ja terveysministeriön lipputankoihin nostettiin sateenkaariliput ensimmäistä kertaa ikinä.
Liike vie meitä kaikkia eteenpäin.

Priden historia juontaa juurensa vuoden 1969 New Yorkiin ja kuuluisiin Stonewallin mellakoihin. Tuolloin oli tavallista, että suurkaupunkien baarit joutuivat lahjomaan poliisia, jotta homot ja transihmiset saivat olla rauhassa. 50 vuotta sitten Stonewall-baarin asiakkaat ja kaupungin homoyhteisö olivat kuitenkin saaneet tarpeekseen: poliisien ratsiasta seurasi mellakoita, jotka levisivät ympäri Yhdysvaltojen.


Nykyaikaiset Pride-kulkueet eri puolilla maailmaa syntyivät pitkälti tämän liikkeen tuloksena. Syntyi liike, jota kukaan ei ole voinut pysäyttää. Yhdessä kuljemme eteenpäin. Siksi Helsinki Priden 2019 teema on Liike. Teeman kautta haluamme kunnioittaa juuriamme ja lisätä tietoa vähemmistöryhmien yhteisestä historiasta.

Nykyisin Pride on maailmanlaajuinen liike, jonka ytimessä on homojen, lesbojen, transihmisten, muunsukupuolisten ja intersukupuolisten oikeudet, mutta liike on avoin kaikille. Priden yhtenä tunnuslauseena on ”Love is Love”, joka tarkoittaa, että rakkaus kuuluu kaikille, ihan jokaiselle meistä.


Suomen lainsäädäntö pyrkii turvaamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. Kuitenkin sateenkaarihistoriamme on aika tuoretta.

Homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi poistettiin meillä rikoslaista vasta vuonna 1971. Samalla kuitenkin säädettiin niin sanottu kehotuskielto: siis niin sanotusta ”julkisesta kehottamisesta samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliseen haureuden harjoittamiseen” tuli rangaistava teko.

Kehotuskielto kumottiin vasta vuonna 1999. Nyt tällainen lainsäädäntö kuulostaa vähän samalta kuin naapurimaamme ”homopropagandalait”.


Vuonna 2000 Suomen tasavallan presidentiksi valittiin Tarja Halonen. Hän oli maailman ensimmäinen presidentti, joka on urallaan toiminut myös LHBTI-järjestön puheenjohtajana.
Vuonna 2003 astui voimaan translaki. Laki mahdollisti sukupuolen korjaamisen. Transihminen voi olla oma todellinen itsensä ja saada yhteiskunnan virallisen tunnustuksen sille, kuka on. Nykyisin translain sukupuolen vahvistamiselle asettamat ehdot on helppo todeta liian raskaiksi. Myös lain virallinen nimi – laki transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta – on auttamatta vanhentunut.
Vuonna 2004 astui voimaan yhdenvertaisuuslaki. Se sisältää syrjinnän kiellon ja viranomaisia koskevan yhdenvertaisuuden edistämisvelvoitteen ”sukupuolisen suuntautumisen” perusteella.


Vuonna 2004 eduskuntaan nousi ensimmäinen kansanedustaja, joka on ollut avoimesti homo hakeutuessaan tehtävään.
Vuonna 2015 uudistuneet yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolaki astuivat voimaan. Tasa-arvolaissa, joka koskee sukupuolten tasa-arvoa, sukupuoleen perustuvan syrjinnän kiellot laajennettiin koskemaan myös sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvaa syrjintää.
Syksystä 2016 lähtien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden mukaan perusopetuksen tehtävänä on lisätä tietoa ja ymmärrystä sukupuolen moninaisuudesta.
Maaliskuussa 2017 vihdoin viimein kansalaisaloitteen ansiosta aikaan saatu tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan.

Tämän vuoden alussa astui voimaan uusi nimilaki. Etunimen muutokseen liittyvät pykälät on nyt muotoiltu aiempaa väljemmin sukupuolen suhteen, mikä on selvä parannus sukupuolivähemmistöjen oikeuksien toteutumisessa.


Ja tänään, kesäkuussa 2019 ensimmäistä kertaa Suomen pääministeri osallistui Pride-marssille.

Mutta hyvät ystävät, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät ole valmiita, Suomi ei ole vielä valmis. Laissa ja asenteissa on tapahtunut paljon, mutta vielä on tehtävää, myös lainsäädännössämme. Nykyinen translaki on ihmisoikeuksia loukkaava. Lisääntymiskyvyttömyyttä ja pitkää arviointijaksoa sukupuolen vahvistamisen ehtoina edellyttävä laki tuottaa tarpeetonta kärsimystä niille, jotka ovat sattuneet syntymään kehoon, joka ei vastaa sitä, keitä he sisimmässään ovat.

Harva laki koskettaa yksilön identiteetille niin keskeisiä kysymyksiä kuin translaki. Nykyinen hallitus on vihdoin sitoutunut säätämään uuden, itsemääräämisoikeutta kunnioittavan lain sukupuolen vahvistamisesta, jossa lääketieteelliset hoidot eriytetään juridisen sukupuolen korjauksesta. Kyse on isosta edistysaskeleesta. Nyt laista on tehtävä niin hyvä kuin mahdollista.


Myös henkilötunnuksen sukupuolisidonnaisuudesta luovutaan, intersukupuolisten lasten kosmeettinen, ei-lääketieteellinen sukuelinkirurgia kielletään, ja äitiys- ja isyyslaki yhdistetään yhdenvertaista vanhemmuutta kunnioittavaksi vanhemmuuslaiksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ja heidän perheitään on sitouduttu tukemaan yksilöllisin ja oikea-aikaisin palveluin. Hallitus on sitoutunut torjumaan syrjintää kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla, puuttumaan voimakkaammin vihapuheeseen ja viharikoksiin sekä edistämään tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta monin tavoin.
Olen iloinen siitä, että yhä useammat kunnat ja kaupungit haluavat osallistua Pride-viikkoon. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo eivät ole vain hienoja käsitteitä, vaan ne kuuluvat meidän kaikkien arkielämään. Niihin liittyvä konkreettinen työ tekee esimerkiksi kunnasta paremman aivan jokaiselle. Jokainen kuntalainen on yksilö. Riippumatta mistään henkilöön liittyvästä syystä kuntalaisella on oikeus palveluihin, osallisuuteen, turvalliseen ympäristöön.


Yhdenvertaisessa kunnassa kukaan ei joudu toista huonompaan asemaan alkuperän, suku­puolen, seksuaalisuuden, iän, kielen, terveyden­tilan tai vamman, mielipiteen, vakaumuksen tai vastaavan syyn perusteella.

”Ei meidän kunnassa tietääksemme syrjitä ketään”, luullaan usein. Yhdenvertaisuustyöhön ryhtyminen vaatii havahtumista: vaikka laki on selvä, käytännön elämässä kaikkien oikeudet eivät vielä toteudu. Syrjintä on joskus näkyvää, mutta aina sitä ei ole helppo huomata. Vaikka kaikki näyttäisi äkkiä katsoen olevan kunnossa, katseen tarkentaminen tuo yleensä näkyviin monenlaista korjattavaa. Kaiken lähtökohta on moninaisuuden ymmärtäminen osana ihmisyyttä.

Joskus kuulee sanottavan, että Suomi on jo yhdenvertainen ja homojen oikeuksia puolustetaan liikaakin, mutta minulle se on viesti siitä, että meidän tulee puolustaa yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa entistä enemmän ja entistä kovempaa.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat, sateenkaarevat nuoret ovat erittäin haavoittuvassa asemassa. Kouluterveyskyselyn mukaan sateenkaarinuoret kokevat kiusaamista ja häirintää huomattavasti useammin kuin enemmistöön kuuluvat nuoret. Sateenkaarinuorten hyvinvointia kartoittaneen tutkimuksen mukaan esimerkiksi yli 80 prosenttia transnuorista on kokenut jonkinlaista häirintää. Yhdenvertaisuustyötä on tehtävä edelleen. Suomi ei missään nimessä ole vielä valmis.
70 YK:n jäsenmaata kriminalisoi samaa sukupuolta olevien suhteet edelleen. Media antaa meille ehkä toisinaan mielikuvan siitä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöillä olisi kaikki hyvin. Kuitenkin ihmisten todellisuus voi olla hyvinkin vaikeaa myös Suomessa.

Ilo ja rakkaus kuuluvat kaikille! Kotikaupunkini Riihimäen oman, ensimmäistä kertaa järjestettävän Pride-tapahtuman tunnuslause on ”Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet”. Me kaikki olemme hyviä juuri sellaisina kuin olemme. Pride ja yhdenvertaisuuden edistäminen ei vie mitään pois keneltäkään meistä, mutta tämä viikko ja tämä juhla antavat valtavasti.

Te kaikki teette maailmasta vähän paremman meille kaikille.

Aino-Kaisa Pekonen

Helsinki Pride 2019 Suojelija AinoKaisa Pekonen, sosiaali- ja terveysministeri