Sateenkaarisyrjintä voi ajaa köyhyyteen
Helsinki Pride viikon 2021 yhteisökumppanikolumnin on kirjoittanut Diakonissalaitoksen Sari Rantaniemi, joka työskentelee asunnottomuuteen liittyvissä asiantuntijatehtävissä.
Hyväksynnän puute ahdistaa ja rajoittaa elämää
Transtaustainen Janne on kehitysvammaisen lapsen yksinhuoltajavanhempi, joka syntyi uskonnolliseen suurperheeseen. Jo lapsena hän ilmoitti olevansa Janne. Tätä vanhempien oli vaikea hyväksyä: sukupuoliristiriidasta kiellettiin puhumasta. “Yritettiin rakentaa väkisin tytön ja naisen identiteettiä”, Janne kuvaa nyt.
Jannen kokema syrjintä ei jäänyt lapsuusvuosiin. Vielä tänäkin päivänä hän huomaa miten asenteet, kehonkieli ja mikroilmeet viestivät vain näennäisestä hyväksymisestä. Kun Janne lähtee kotoa, hän tulee 98 % kohtaamisissaan väärinsukupuolitetuksi: “On turhauttavaa, kun pyytää esimerkiksi lääkäriä käyttämään termiä vanhempi ja silti kirjauksissa lukee äiti”, Janne kertoo pettyneenä.
Tällaiset tilanteet aiheuttavat ahdistusta ja pahaa oloa siitä, että ei tule sosiaalisissa tilanteissa nähdyksi sukupuoli-identiteettinsä mukaisesti. Tämä sosiaalinen dysforia ajoi Jannen jopa siihen pisteeseen, ettei hän uskaltanut ulkoiluttaa koiriaan samaan aikaan muiden kanssa. Kerran eräs naapuri tulikin hänen ovelleen asian tiimoilta: ”Miksi ette voi olla normaaleja?!”
Luottamus viranomaisiin sakkaa – eikä aina aivan syyttä
Sateenkaari-ihmiset luottavat valtaväestöä vähemmän viranomaisiin, minkä vuoksi eri elämäntilanteisiin tarkoitetut palvelut ja etuudet ovat alikäytettyjä. Luottamus pystytään palauttamaan vain, jos jokaisen identiteettiä kunnioitetaan ja palvelut ja niissä työskentelevät ammattilaiset koetaan turvallisiksi.
Sateenkaari-ihmiset ovat myös erityisen asunnottomuusuhan alla, toimeentulo-ongelmien, rikkimenneiden ihmissuhteiden ja erilaisen syrjinnän vuoksi. Vaikka Suomessa on onnistuttu vähentämään asunnottomuutta vuosi vuodelta, on meillä samaan aikaan neljänneksi eniten kaikista Euroopan maista sateenkaarevaa asunnottomuutta.
Jannella oli ennen transprosessiin lähtemistä viranomaisista vain hyviä kokemuksia. Nyt virallinen taho on kuitenkin näyttänyt raadollisuutensa. Hän on kokenut palveluissa niin henkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa ja joutunut vastaamaan lukuisiin asiattomiin kysymyksiin. Apua on ollut vaikea saada.
Traumatisoivien elämäntapahtumien vuoksi Janne ei ole tällä hetkellä työkykyinen. Sopivan terapeutin löytyminen on vienyt aikaa, ja terapian omavastuut kuormittavat minimitoimeentulolla elävää perhettä.
Kokonaisvaltaista ja rinnalla kulkevaa tukea tarvitaan
Valtaväestöön verrattuna seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset kohtaavat enemmän köyhyyttä, työttömyyttä, opiskeluun ja työnsaantiin liittyviä vaikeuksia. Erityisesti transnuorilla on haasteita työllistymisessä, sillä oman identiteetin pohtiminen voi viedä kaikki käytettävissä olevat voimavarat, mikäli oikeanlaista tukea ei ole saatavilla. Eivätkä haasteet välttämättä lopu työelämässä: esimerkiksi joka neljäs transnainen kokee syrjintää työpaikallaan.
Apua ja tukea tarvitsevan ihmisen ei pitäisi joutua sukkuloimaan eri mielenterveyspalveluiden, asunnottomuusasioiden tai työllisyyspalveluiden viidakossa itsenäisesti ja yksin. Tuen tulisi olla kokonaisvaltaista ja rinnalla kulkevaa. Tärkeää on myös lasten ja nuorten laadukas seksuaalikasvatus, sekä sote-alan ammattilaisten kouluttaminen moninaisuuteen liittyvissä kysymyksissä.
Kun torjutaan köyhyyttä ja asunnottomuutta, ei riitä, että joukossa on muutama työntekijä, joilla on taitoa kohdata myös vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä ja ymmärtää heidän elämänvaiheidensa syy-seuraus-suhteita. Myöskään se ei riitä, että sateenkaari-ihmisten ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta puhutaan vain Pride-tapahtumien yhteydessä, sillä ihmiset kaikissa sateenkaaren väreissä ovat olemassa ihan joka ikinen päivä.
Entä millaista Jannen elämä olisi nyt, jos hän olisi saanut tarvitsemaansa apua ja oikea-aikaisesti? ”Olisin varmasti töissä ja meidän ei tarvitsisi käydä leipäjonossa. Siellä mun lapsi on tottunut pienestä asti käymään.”
Kirjoituksen Janne jakoi tarinansa toukokuussa Diakonissalaitoksen ja Kuka kuuntelee köyhää -verkoston järjestämässä tilaisuudessa, jonka aiheena oli sateenkaareva köyhyys.
–
Kolumnin on kirjoittanut Helsinki Pride 2021 yhteisökumppani Diakonissalaitos.
Helsinki Pride -yhteisö ja yhteisökumppanit toivottavat edistyksellistä, turvallista ja maailmaa muuttavaa Pride-viikkoa 2021!