Erityisesti sosiaali-, terveys- ja kasvatusalojen ammattilaiset kohtaavat työssään päivittäin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia henkilöitä. Uusien asiakkaiden, työntekijöiden, kollegojen, oppilaiden ja potilaiden kohdalla kannattaakin olettaa moninaisuutta, eli pitää yllä puheen ja käytäntöjen tapoja, jotka purkavat hetero- ja cisnormatiivisia olettamuksia.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat henkilöt kaipaavat usein erityistukea etenkin siihen, miten ympäröivä yhteiskunta ja yhteisö heidät kohtaa. Ammattilaisten on tärkeää tiedostaa se, milloin yhteiskunnan rakenteet ovat syrjiviä ja asettavat vähemmistöihin kuuluvat
asiakkaat haavoittuvaan asemaan. Pahimmillaan kokemukset syrjinnästä altistavat hyväksikäytölle ja palveluiden välttely voi ajaa henkilön entistäkin haavoittuvampaan asemaan.
Ammattilaisten velvollisuus on puuttua syrjintään aina ja ratkaista tilanne tavoin, jotka suojaavat sitä, joka on syrjinnän kohteeksi joutunut. Ammattilaisten on oleellista muistaa se, ettei koskaan ole asiakkaan velvollisuus antaa työntekijälle perustietoa vaan työntekijän tulisi aktiivisesti hakea tietoa. Lisätietoa löydät muun muassa tämän sivun kautta, meihin yhteyttä ottamalla ja myös sanastoomme tutustumalla.
Sateenkaariperheet ry on koonnut sivuilleen paketin tutkimuksia perheisiin liittyen. Nuorisotutkimusseura on tutkinut sateenkaarinuorten hyvinvointia monista eri näkökulmista:
Hästbacka, N. & Sirén, I. (2017). “Ehkä ne on senkin takia ollu hiljaa” – Ammattilaisten valmiudet kohdata sateenkaarinuoria ja huomioida moninaisuutta päihde- ja mielenterveyspalveluissa.
Alanko, K. (2014). Mitä kuuluu sateenkaarinuorille Suomessa?
Taavetti, R., Alanko, K. & Heikkinen, L. (2015). Hyvinvoiva sateenkaarinuori tutkimushanke – Tiivistelmä / Sammandrag / Summary.
Hämeen ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelman, kriisityön johtamisen opinnäytetyössä, todetaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla turvapaikanhakijoilla olevan erityisiä haasteita muun muassa viranomaisjärjestelmässä pärjäämisen, vastaanottokeskuspalveluiden ja syrjinnän suhteen. Haasteita tunnistetaan harvoin eikä niihin vastata riittävästi. Tämä vaikeuttaa useimpien kyseiseen ryhmään kuuluvien turvapaikkaprosessia ja alentaa heidän hyvinvointiaan.
Anna Albekoglun keväällä 2018 julkaistussa Pro gradu -tutkielmassa Hetero kunnes toisin todistetaan on tutkittu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien turvapaikkapäätöksiä Helsingin hallinto-oikeudessa vuosina 2015–2016. Tutkimuksessa todetaan, että seksuaalisen suuntautumisen määrittely ja arviointi on monellakin tavalla ongelmallista jo senkin vuoksi, että homoseksuaalisuuden määritelmää usein yksinkertaistetaan ja tämän myötä odotukset ovat epärealistisia.