Viranomaiset eivät vieläkään näe lhbtiq*-turvapaikanhakijoiden haasteita

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien turvapaikanhakijoiden erityishaasteiden tunnistamisessa ja niihin vastaamisessa on huomattavia puutteita palvelujärjestelmässä ja viranomaisprosesseissa.

Seksuaali-  ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvilla turvapaikanhakijoilla on erityisiä haasteita muun muassa viranomaisjärjestelmässä pärjäämisen, vastaanottokeskuspalveluiden ja syrjinnän suhteen. Haasteita tunnistetaan harvoin eikä niihin vastata riittävästi. Tämä vaikeuttaa useimpien kyseiseen ryhmään kuuluvien turvapaikkaprosessia ja alentaa heidän hyvinvointiaan. Näin käy ilmi Hämeen ammattikorkeakoulun sosiaali  – ja terveysalan kehittämisen ja johtamisen koulutusohjelman, kriisityön johtamisen opinnäytetyössä, jonka HeSetalla (tuleva Helsinki Pride-yhteisö) vastaavana yhteisötyöntekijänä työskentelevä Mimosa Puumalainen on tehnyt osana Sosionomi Yamk-tutkintoaan.

Vastaava yhteisötyöntekijä Mimosa Puumalainen
Opinnäytetyötä varten haastateltiin kymmentä henkilöä, jotka ovat HeSetan Together-toiminnan asiakkaita. HeSetan Together-toiminta on seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville turvapaikanhakijoille ja pakolaisille kohdennettua erityistyötä.
Tulosten pohjalta opinnäytteessä esitetään kehittämisideoita, joiden kautta seksuaalisuudeltaan ja/tai sukupuoleltaan moninaisille turvapaikanhakijoille voitaisiin tarjota kohdennetusti heidän tarpeitaan   nykyistä paremmin vastaavaa erityistukea.
Lisäksi tarkoituksena oli tuottaa tietoa kyseisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien identiteettien sekä  kokemusten moninaisuudesta ja siitä todellisuudesta, jossa he elävät. Tämä tieto voi toimia tukena esimerkiksi sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan   työntekijöille, jotka kohtaavat työssään vähemmistöihin kuuluvia turvapaikanhakijoita ja pakolaistaustaisia henkilöitä.
Oleellisimpina erityishaasteina haastatellut kuvasivat viranomaisjärjestelmässä pärjäämiseen   liittyviä asioita, kuten identiteetistään kertomistan viranomaisille, uskotuksi tulemiseen liittyviä pulmia, toistuvia kielteisiä päätöksiä ja karkotusuhan tuottamaa stressiä. Lisäksi heidän hyvinvointiaan alensi odotusaikana etenkin vastaanottokeskuksissa koettu syrjintä ja sen pelko. Pärjäämiseen ja toimintavalmiuksiin vaikuttivat haastateltujen menneisyyden kokemukset syrjinnästä ja vainosta. Odotusajan pituus koettiin erityisen suurena haasteena turvapaikkaprosessissa. Tukea haastatellut olivat   saaneet erityisesti yhteisöllisyydestä ja vertaistuesta, uskotuksi tulemisen kokemuksesta, sekä  oikea-aikaisesta ja riittävästä oikeusavusta.
Lisätietoja:
Mimosa  Puumalainen,  mimosa@heseta.fi
Ohjaaja:  Merja Salminen,  merja.salminen@hamk.fi
Opinnäytetyö  kokonaisuudessaan voi lukea täältä