Helsinki Pride – viikko on siirretty syyskuulle. Kuulun niihin ihmisiin, joille kesän juhannuksen jälkeisen viikon lauantaihin on kuulunut Helsinki Pride -kulkue vuosien ajan. Siirto tuntuu oudolta, vaikka ymmärrän ja allekirjoitan tietenkin siirron tarpeellisena.
Pienestä marssista massatapahtumaksi
Kulkueen osallistujamäärä on kasvanut vuosien saatossa valtavasti. Pelkästään 2000 -luvulla osallistujien määrä on yli satakertaistunut. Viime vuonna meitä oli kulkueessa 110 000 ja kadun varsilla vielä lukematon määrä ihmisiä lisää osallistumassa kulkueen erilaisiin viesteihin ja fiiliksiin.
Vuosien varrella kulkuetta on samalla odotettu että vihattu. Esimerkiksi vuonna 2010 joukko ihmisiä hyökkäsi sitä kohden. Iskussa käytettiin savupommeja, kyynel- ja pippurikaasua. Isku vahingoitti 88 kulkueeseen osallistunutta. Ehkäpä osaltaan tämän seurauksena seuraavan vuoden osallistujamäärä kolminkertaistui. Ihmiset halusivat osoittaa läsnäolollaan tukeaan kulkueelle, väkivallattomuudelle ja tasa-arvoiselle olemassaolon oikeudelle.
Vuosituhannen alkupuolella konservatiivikristityt pitivät aktiivisesti polvirukouksiaan kadun varrella, ja heitä säestivät satunnaiset punaniskaiset ukot huutelemalla kännin voimin tyhmyyttään ääneen. Tämä kaikki on poistunut muutamaa eksynyttä sielua lukuun ottamatta, ja nyt kadun varret täyttyvät juhlivista ihmisistä, jotka tukevat yhdenvertaisuutta yhdessä kulkueen kanssa.
Miksi Pride -viikko on tärkeä viikko?
Helsinki Pride -yhteisön hallituksen puheenjohtajana olen saanut kuulla monenlaisia tarinoita Pride -viikosta ja sen merkityksestä. Edelleen kulkueessa on mukana paljon ihmisiä, joille se on ensimmäinen kerta, kun he uskaltautuvat mukaan ja näyttäytyvät osana sateenkaarevaa yhteisöä.
Useat ihmiset ovat kertoneet, kuinka kulkueessa on itkettänyt. Kuinka hyvältä on tuntunut voida olla totta itselle ja toisille sekä olla turvassa ja varmuudella hyväksytty. Useat nuoret ovat kertoneet siitä, kuinka he ovat tulleet ystävän kanssa kaukaa voidakseen ottaa kantaa ja saadakseen olla osana seksuaalista ja sukupuolista yhdenvertaisuutta sekä tasa-arvoa juhlivaa väkeä.
Osallistumisen kynnys on toisille korkea, mutta mukanaolo sitäkin tärkeämpää
Joillekin osallistuminen on ollut vuosien harkinnan tulos. Toisille se reaktio, jolla on haluttu ottaa akuutisti kantaa. Eräs isä kertoi, että hän tuli autolla maalta Helsinkiin kahdestaan juuri 18 vuotta täyttäneen lapsensa kanssa osallistuakseen ensimmäistä kertaa Helsinki Pride -kulkueeseen. Ja kuinka tämä oli se juttu, jonka lapsi tarvitsi uskoakseen, että on isälleen edelleenkin se rakkain.
Viimeisinä vuosina mieleeni ovat jääneet ne lukuisat sadat vanhemmat ihmiset, jotka ovat tulleet kadun varsille vilkuttamaan onnellisina ja silmin nähden liikuttuneina. He ovat kätelleet ja kiittäneet. Joitakin asioita on odotettu varsin kauan.
Kulkue tuo tilaa solidaarisuudelle
Vuosien varrella Helsinki Pride -kulkueeseen osallistuminen on merkinnyt itselleni aina erilaista kokemusta. Välillä olen ollut mukana vihaisena, toisinaan itseäni etsien, ja usein varsin ylpeänä ja voimaantuneena. Yhtä kaikki, aina jossain vaiheessa se on koskettanut kovasti.
Meillä ei ole mitään mahdollisuutta tietää, mitä kaikkea osallistujat kokevat. Mutta uskon, että kulkue olemassaolollaan mahdollistaa paljon hyvää ja kaunista, myös toisaalla ja ympäri vuoden. Se on se turvallinen tila ja solidaarisuuden ilmaisun mahdollisuus seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien, osallisuuden ja hyvinvoinnin puolesta, jota tarvitsemme.
Samassa meressä eri veneillä
Pride -viikon siirron on aiheuttanut maailmanlaajuinen koronaviruspandemia. Olemme kuulleet paljon viestejä yhteisöstä, kuinka tämä koronaviruksen aika on osunut eri lailla juuri niihin haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin. On ohutta ja joskus loukkaavaakin puhetta todeta, että olemme samassa veneessä. Joskus etuoikeutetut asemat tekevät tämän havaitsemisen vaikeaksi. Toiset matkustavat koronaviruksen lävitse vahvoilla jäänmurtajilla ja toiset soutavat perässä paatilla, jossa airot ovat eriparia ja kaiken lisäksi tapin on joku pöllinyt. Ja heidänkin perässänsä ui vielä väkeä, joita todella harva enää näkee, toivoen voimien riittävän rantaan, josta ei ole tietoa.
Syyskuun Pride -viikosta vahvempi kuin koskaan
Uskon, että syksyn Helsinki Pride -viikkoa tarvitaan enemmän kuin vuosiin ja uskon, että kulkueesta tulee huikeampi, merkityksellisempi ja vahvempi tuen ilmaisu kuin koskaan. Kulkueen ja viikon rakentavat siihen osallistuvat ihmiset ja merkityksen tuomme me jokainen siihen itse. Annetaan solidaarisuuden tuntua, otetaan kantaa haavoittuvimmassa asemassa olevien puolesta ja juhlitaan niin kuin ei koskaan!
Rakkaudellisin voimallisin terveisin,
Juha Kilpiä
Hallituksen puheenjohtaja
Helsinki Pride –yhteisö ry