Viisikymmentäyksi vuotta sitten ei olisi minun ollut mahdollista seistä Helsingin kaupungintalon aulassa avaamassa Pride-viikkoa, sillä olisi ollut rikollinen. Olisin voinut päästä kaupungintalon aulaan, mikäli olisin ollut, niin kuin niin monet olivat, tarpeeksi hyvä teeskentelemään olevani jotain muuta kuin mitä olen. Jos olisin ollut tarpeeksi hyvä imitoidakseni sitä, mitä oli sovittu pidettäväksi sopivana. 

Viisikymmentä vuotta sitten olisin voinut seistä kaupungintalon aulassa avaamassa Pride-viikkoa, koska en olisi ollut rikollinen, poliisit eivät olisi minua hakeneet pois, mutta valkotakkiset kyllä, sillä vasta 40 vuotta sitten homoseksuaalisuus poistettiin tautiluokituksesta, neljäkymmentä vuotta sitten, kun minä olin kuusivuotias ja ilmeisesti siis mielisairas. 

LHBTIQ+ ihmisten historia on pitkä, mutta se historia, jossa olemme olleet näkyviä, se on tuskaisen lyhyt. Ja näyttää siltä, että se historia toistaa itseään uudelleen ja uudelleen, nimittäin siinä missä me olemme vuonna 1999 saaneet kehoituskiellon poistettua Suomessa, on se nyt käytössä Venäjällä ja juuri otettiin käyttöön myös Unkarissa. Puolassa kokonaiset kaupungit haluat julistaa itsensä ”homovapaiksi” alueiksi. Missä me menemme eteenpäin, toisaalla mennään taaksepäin. 

30 vuotta sitten perustettiin Helsinki Pride -yhteisö, huolehtimaan siitä, että me menemme aina eteenpäin. Kolmekymmentä vuotta on Helsinki Pride -yhteisö huolehtinut siitä, että ensin Helsingissä ja vähitellen koko pääkaupunkiseudulla, me pystymme näkemään toinen toisemme, juuri sellaisina kuin olemme. Kunnioittamaan toisiamme, toistemme erilaisuutta ja löytämään yhteisiä tapoja toimia, kunnioituksen, uteliaisuuden, oppimisen ja kehittymisen kautta. Näiden vuosien aikana vaikutuksemme on levinnyt laajalti koko Suomeen ja olemme iloisia, että voimme toimia tukena ja suunnannäyttäjänä myös valtakunnallisesti.

On mahtavaa, että voimme yhdistyksemme 30-vuotispäivänä avata Helsinki Pride Weekin kaupunkimme vallan ytimessä, Helsingin kaupungintalolla. Helsingin queer-historiaa tuntevat tietävät, että olemme piileskelleet varjoissa, kujilla, kodeissa, puistoissa, mutta se piileskely on onneksi ohi. Me olemme tulleet niille paikoille, jotka ovat tarkoitetut kaikille kaupunkilaisille. Sillä me olemme Helsinki, olemme aina olleet ja tulemme onneksi aina olemaan; yhdessä rakentamassa tätä toimivaa kaupunkia, toimivaksi meille kaikille, yhdenvertaisesti ja tasa-arvoisesti. 

Työmme jatkuu varmasti vielä seuraavat ja sitä seuraavat 30 vuotta, sillä tie on pitkä ja meillä on vielä paljon tehtävää. Meidän tulee yhdessä toimia, että saamme inhimillisen ja oikeudenmukaisen translain Suomeen. Meidän täytyy työskennellä työelämän asenteita, prosesseja ja olettamuksia vastaan, jotta voimme tukea yhdessä työelämän toimijoita varmistamaan kaikille saavutettava, moninainen ja yhdenvertainen mahdollisuus työskennellä, meidän täytyy puuttua vihapuheeseen ja rikoksiin LHBTIQ+ -yhteisöä vastaan rohkeasti, meidän tehtävä on tehdä kuulluksi heidät, joita on hiljennetty.  

Meidän täytyy huolehtia, että sateenkaarinuoret saavat mahdollisuuden käydä koulua turvallisessa ympäristössä, missä he saavat keskittyä oppimaan maailmasta, ilman, että he tuntevat itsensä uhatuiksi. Koulu, niin kuin kaupunginjäsenyyskin ovat asioita, jotka kuuluvat meille kaikille, ilman pelkoa. 

Toista kertaa juhlimme Prideä enemmän virtuaalisesti ja digitaalisesti kuin koskaan aikaisemmin, johtuen tilanteesta, jossa koko maailma on nyt ja ollut viimeiset 1,5 vuotta. Uskon, että olemme kaikki oppineet siitä, millaista on olla yksin, suljettuna muusta maailmasta. Sellaista kokemusta moni minua edeltänyt on kantanut ja moni kantaa tänä päivänäkin. Me tiedämme kaikki, miten tärkeää on nähdä ja tulla nähdyksi. Vaikka emme nyt voi tänäkään vuonna vielä vallata katuja, niin vallataan digitaaliset kadut! Tehdään tänäkin vuonna itsemme vahvasti näkyviksi! 

Pride in progress, ylpeys vie aina eteenpäin, ja me kaikki olemme niitä, jotka ylpeyttä viemme eteenpäin! Tämä viikko on täynnä mahtavaa ohjelmaa, kiitos kaikkien kumppaniemme ja järjestäjien, mutta ylpeys ei sunnuntaihin lopu, vaan se jatkuu ympäri vuoden. Helsinki Pride -yhteisö kohtaa ihmisiä vuoden jokaisena päivänä, tukien yksilöitä ja ryhmiä, valmentaen ja kouluttaen yhteisöjä ja yrityksiä. Tule mukaan jäseneksi tukemaan toimintaamme vuoden jokaisena päivänä! 

Uskon, että puhun meidän kaikkien puolesta, riippumatta mistään henkilökohtaisesta attribuutista, että me haluamme olla jälleen yhdessä, yhteydessä toisiimme. Ja se päivä tulee vielä, kun pääsemme yhdessä marssimaan! Sitä ennen, vahvistetaan yhteyttä jokaisella kohtaamisella, jokaisella sanalla, asenteelle ja teolla. Ihmisinä meistä jokainen on ladattu täyteen empatiaa ja me voimme surutta sitä jakaa, tukien toisiamme, se ei lopu, vaan sitä saamme lisää jokaisesta kanssaihmisestämme. 

Pidetään hyvä Pride-viikko, pidetään hyvä ylpeys ja pidetään toisistamme. Yhdessä me olemme olleet pysäyttämättömiä jo 30 vuotta! 

Panu Mäenpää
Puheenjohtaja, Helsinki Pride -yhteisö ry

Saattaisit olla kiinnostunut myös näistä

3.7.2021 Tiedotteet & kannanotot Helsinki Pride -yhteisö jakaa Ylpeys muuttaa maailmaa - tunnustuspalkin...