Vieraskynä: Jani Toivola
Ehdottoman rakkauden peili
Koin muutama viikko takaperin kaksi kansanedustajataipaleeni ehkä hienointa, koskettavinta ja tärkeintä hetkeä. Sain muistutuksen, olin pakotettu katsomaan peiliin ja täytyin toivosta kohti tulevaisuutta. Ymmärsin, miten paljon pelko ja häpeä syövät minuutta. Miten vaihtoehdottomaksi käy elämä, jos se täytyy elää salassa ja toisaalta, miten vapauttavaa on saada kokea oma elämänsä osana yhteiskuntaa.
Vierailin espoolaisessa alakoulussa puhumassa nuorille erilaisuudesta ja jokaisen oikeudesta omaan elämäntarinaan. Mietimme yhdessä, miten voisimme rohkaista toinen toisiamme luottamaan niihin asioihin, joita sydämessämme pidämme itsessämme kaikista kauneimpina ja arvokkaimpina. Jotta kenenkään ei tarvitsisi piilottaa tai peittää omaa tarinaansa. Hävetä omaa identiteettiään tai kasvaa yhteiskunnassa, jossa suurin osa ihmisten päivittäisestä energiasta menee omien kauneimpien piirteiden häivyttämiseen. Miten jokainen voisi luottaa itseensä ja seurata sydäntään.
Ainutlaatuiseksi vierailun teki se, että minut oli kutsunut paikalle kolme koulun oppilasta. Kaikki poikia ja iältään 11-12-vuotiaita. Pojat olivat kuulleet puheeni toisessa tilaisuudessa ja saivat sen pohjalta idean kutsua minut omaan kouluunsa. Pojat halusivat herättää keskustelua ja vaikuttaa oman yhteisönsä ilmapiiriin. Saatuaan rehtorilta luvan he laittoivat minulle viestiä ja kutsuivat kouluunsa. Olen tällä hetkellä vanhempainvapaalla, mutta ei tullut mieleenkään kieltäytyä kutsusta. Pojat olivat jännittyneinä vastassa koulun ovella, juonsivat itse järjestämänsä tilaisuuden ja puheen jälkeen sain heiltä vielä kiitokseksi 300g irtokarkkeja.
Toinen kohtaamiseni tapahtui Helsingin Poikien Talolla. Pääsin tapaamaan YLPEYS-ryhmän poikia. YLPEYS-ryhmä on Setan, HeSetan, Poikien Talon, Pro-tukipisteen, EXIT-hankkeen ja Nuorten toimintakeskus Hapen järjestämä 16–25-vuotiaille nuorille homo- ja bimiehille (ja/tai seksuaali-identiteettiään pohtiville) tarkoitettu viikoittain kokoontuva keskusteluryhmä.
Päivän aiheena oli poikien toivomuksesta isyys. Aihe ei varmaan ollut vielä kenellekään ajankohtainen, mutta haaveita perheestä oli ja jano tiedolle ja esimerkille kova. Voiko homomiehestä tulla isä? Miten se on mahdollista? Onko se hyväksyttyä? Kävimme huikeita keskusteluja, joiden kautta jälleen tajusin, miten tärkeää on nuorena saada vapaasti peilata omaa identiteettiään suunnitellessaan elämää. Sekä sen, miten yksin ihminen voi jäädä, jos sitä tukea ja hyväksyntää ei ole. Minusta itsestäni tuli 5 kuukautta sitten isä. Avain siihen, että homomiehenä edes uskalsin haaveilla perheestä, oli nuoruudesta asti saamani ehdoton tuki ja rakkaus omalle unelmalleni.
Viesti molempien kohtaamisten jälkimainingeissa on ollut äärimmäisen selvä. Suomessa on silmänkantamattomiin yhteiskunnastaan kiinnostuneita nuoria. Yksilöitä, jotka vaalivat sydämessään tärkeää arvoa jokaisen yhdenvertaisuudesta. Jokaisen oikeudesta onneen. Jokaisen elämän kauneudesta ja ainutlaatuisuudesta. He ovat valmiita puhumaan, kohtaamaan, synnyttämään keskustelua ja elämään elämää itsensä kautta. Tärkein lahja, jonka me ihmiskuntana voimme antaa, on ehdottoman rakkauden peilin. Vastaparin ja vieressä kulkijan, jonka katseessa ei ole ehtoja, vaatimuksia tai pelkoa. Aikuisia, jotka ovat valmiita ottamaan vastaan kaiken, mitä lapsi tai nuori heidän eteensä kantaa. Että me emme yhteiskuntana pelon kautta tallo ihmisten elämän päälle. Jotta jokainen voisi luottaa itsessään juuri niihin asioihin, mitä sydämessään pitää kaikkein arvokkaimpina ja tärkeimpinä. Tietäen, että oli sukupuolinen suuntautuminen tai seksuaali-identiteettini mikä tahansa, yhteiskunta, työelämä, rakkaus ja perhe ovat myös minua varten. Tätä tärkeää sanomaa vie eteenpäin myös tuleva Nuorten Pride. On suuri kunnia olla mukana. Vapaaehtoisille kiitos jo etukäteen. Nähdään Nuorten Pride 2014!
Jani Toivola
kansanedustaja (vihr), näyttelijä, tanssija ja Nuorten Priden kummi 2014
Kuva: Veikko Kähkönen
